Kuulumisia: Australia, Melbourne, retki rannikolle

18. - 21.3.2011., retki etelärannikolle.

Lähdimme tutustumaan Melbournesta länteenpäin olevaan rannikkoalueeseen Great Ocean Roadia pitkin. Reitti kulki seuraavien paikkojen kautta: Geelong, Torguay, Fairhaven, Lorne, Kenneth River, Wongarra, Apollo Bay, Cape Otway, Glenaire, Lavers hill, Wattle Hill, Price Town, Port Campell, Allans Forest, Warrnambool,Port Fairy, Portland , Hamilton, Ballarat, Melbourne. Olipa siiinä. paikkakuntia kerrakseen. Suurimman osan niista selvitimme pelkällä läpiajolla.

Kennerth Riverissä vietimme ensimmäisen yön camping alueen kämpässä. Illalla näimme alueen puissa ilmieläviä Koala karhuja. Aluella oli majoittuneena jonkin verran paikallisia matkailijoita. Tällaisiin paikkoihin tullaan perhekunnittai viikokloppua viettämään. Jälleen näki hienoja telttaparäkärry virityksiä.

Aamulla 19.3 ajoimme Cape Otwayhin joka on Australian mantereen eteläisin paikka (n. 38,8 astetta eteläisä leveyttä). Sen kärjessä seisoo hieno majakka. Tie sinne kulki rehevän sademetsän läpi. Matkalla pysähdyimme ihailemaan puissa olevia koala karhuja jotka olivat tavaistaan poiketen päivällä hereillä. Kahdella kaverilla oli jotakin sanaharkkaa keskenään , toinen murisi ja toinen vinkui. Nähtiimpä vielä niiden välinen tappelukin. Sittempä tulikin eteemme paljon mainostetut The Twelve Apostoles (12 apostolia). Nämä ovat merestä kohoavia kivipaasia joita on 12 kpl. Tosoasiassa nittä on tällähetkellä vain 11 koska yksi niistä on sortunut, meri kuluttanun alapään niin ohueksi, että se jokin aika sitten oli kaatunut. Jäänteitä tästä oli vielä nähtävissä. Vastaavia kivimuodostelmia nähtiin vielä myöhemminkin. Oli hienoa seurata valtameren aaltojen vyörymistä rantaan.

Port Campellissa vietimme toisen yön.

20.3. jatkoimme kulkuamme länteen. Maasto ja maisema on nyt muuttunut tosenlaiseksi. On vain tasaista peltoa silmänkanatamattomiin. Vihreä pelto ja sininen taivas yhtyvät kaukana horisontissa. Pelloilla on mustia lehmiä satoja tai tuhansia kun niitä ei pystynyt laskemaan. Kyllä tässä maisemasssa Suomalaisen karjatilallisenkin silmä lepäisi. Warrnamboollin kauppungin vierellä oli suuri meijeri joka käsittelee alueelta saatavan maidon. Tehtaanmyymälässä pyörivän videon tiedon mukaan siellä käsitellään 50 000 litraa tunnissa maitoa koko ajan. Ei ole mistään pienestä meijerist'ä kyse. Kokoakin sillä oli kuin paperitehtaalla. Meijerin yhteydessä oli myymälä ja ravintola sekä meijerin historiasta kertova museo. Nautimme ravintolassa lounaan. Tutstuimme museoon josta löytyin monia mielenkiintoisia esineitä. Mm. vanha separaattori jollainen meillä oli kotana kun olin pikkupoika. Siinä lehmän maito kaadettiin ylinnä olevaan astiaan, kammesta pyöritettiin jolloin toisesta separaattorin putkesta rupesi tulemaan kermaa ja toisesta lähes rasvatonta maitoa. Ihmeellistä!

Kolmannen yön vietimme Portlandissa. Se on melko iso kaupunki. Siellä on suuri puunjalostustehdas. Eukalyptus puusta tehdään haketta jota sitten kuljetetaan eripuolille maapalloa sellutehtaiden raaka-aineeksi (mahdollisesti jopa Suomeenkin). Eulalyptus kuitu on erittäin hyvä hienopaperin raaka-aine, siitä saadaan esim. erittäin hyvälaatuista kopiopaperia, joten se on tänäpäivänä hyvässä kurssissa ja rahtaaminen kauaksikin kannattaa. Jäin vähän ihmettelemään miksei täällä haketta jalosteta valmiiksi selluksi

21.3. muutimme kurssin kohti pohjoista, Hamiltonin kaupunkiin. Sieltä jatkoimme Ballaratiin. Aikomuksemme oli ajaa sinne erään kansallispuiston läpi mutta pulivälissä suunnitelma muuttui kun tie oli suljettu. Siellä oli mahdollisesti menossa pensaspalo joka oli kuitenkin jo sammuttajien hallinnassa. Ballaratissa menimme turisti-infoon. Saimme siellä erittäin ystävällisen ja asiantuntevan palvelun. Majapaikka löytyi ja seuraavan päivän ohjelma selvisi kädenkäänteessä.