17.2.2011, Olavi
Koneen laskeutumisen jälkeen seurasi vielä maahantulo tarkastus. Normaalien passi, viisumi ja tulli tarkastusten lisäksi oli vielä pari muutakin. Elintarvikkeiden ja hedelmien tuonti maahan on kielletty, niinpä koira kävi nuuhkimassa kaikkien tulijoiden laukut asiantilan toteamiseksi. Jonossa joitakin laukkuja sitten otettiin sivuun tarkempaa tarkastusta varten. Meidän laukuista ei löysdetty huomautettavaa. Sitten seurasi vielä terveystarkastus. Virkailija kuljetti jotakin sondia pitkin kehoa ja sitten totesi meidän olevan terveitä ! Pääsimme maahan. Terveen papereita ei kuitenkaan annettu.
Melbourneen oli vain välilasku, jatkoimme matkaa kohti Cairnsia jota taiifuuni riepotteli pariviikkoa aikaisemmin. Lentosuunnitelma oli muuttunut, matkaan oli tullut välilasku Brisbaneen. Tätä kaupunkia koettelli vuosisadan pahimmat tulvat tammikuussa. Lentokenttäkin oli veden peitossa. Lopulta pääsimme Cairnsiin ja varaamaamme hotelliin 28 h matkanteon jälkeen, Kyllä uni maittoi.
18.2.2011, Olavi
Lähdimme snorklausretkelle suurille koralliriutoille. Nopealla katamaraanialuksella 1,5 h, saavuimme riutan viereen ankkuroidun lautan luokse joka toimi retken tukikohtana. Norklausvarusteet päälle ja veteen ihailemaan vedenalaista elämään. Löytyihän täältä kaikenlaisia kaloja sekä värikkäitä koralleja. Kuitenkaan paikka ei aivan vastannut sitä mitä odotin. Vertailukohtana kun pitää aikaisempia kokemuksia punaisellamerellä. Täällä vesi oli melko sameaa mikä rajoitti näkyvyyttä. Sen sanottiin johtuvan runsaista sateista, vedet ovat kuljettaneet maalta paljon humusta yms, epäpuhtaukssia joka sitten näkyy täällä. Myöskään kalojen määrä ja lajirunsaus ei ollut punaisenmeren tasoa. En ihmettele kun luonnansuojelijat pitävät suurten valliriuttojen tulevaisuutta uhanalaisena ja vaativat toimia huolestuttavan kehityksen suunnan muuttamiseksi.
Illalla kävimme paikallisessa Macissä syömässä BigMac aterian. Maistui aivan samalta kuin Suomessa.
19.2.2011, Olavi
Päivän ohjelmassa oli matkustaa museojunalla Kurandaan, sieltä SkyTraililla Tjubayhin ja lopuksi bussilla takaisin Cairnsiin.
Junamatka oli n. 40 km, kesti n 2 tuntia. Rata jota kuljimme on rakennettu 1880 luvulla, juna oli kuitenkin jostai 1900 luvulta. 2 dieselveturia vetämässä, vaunut sisustettu puulla, pemeät nahkaverhoillut penkit, Aivan kuin meillä lapsuudessa. Rata kulki hienojen maisemien kautta, enimmäkseen vuorenrinteeseen rakennettua rataa pitkin. Paikoin ylitettiin siltoja pitkin syviä rotkoja. Hienoilla näköalapaikoilla pysähdyttiin jotta voi poistua junasta ja ottaa valokuvia. Junan ikkunat oli auki jolloin tuuli piti lämpötilan siedettävänä vaunun sisällä. Kurandassa kävimme kävelemässä/katselemassa kylän raittia. Kävimme myös koalatarhassa ihastelemassa näitä pikku karhuja.
Kurandasta siirryimme jo tutuksitullleella kabiinihissillä, SkyTraililla Tjubayn kylään jossa on aboriginalien kulttuurikeskus. Saimme sielltä paljon mielenkiintoista tietoa näiden alkuasukkaiden elämästä, kulttuurista ja historiasta. Aboriginaaleilla on ollut karu kohtalo eurooppalaisten tultua maahan. He ovat menettäneet maansa, kulttuurinsa. Viime vuosina aboriginaalien väkiväärä on lähtenyt kasvuun ja heidän iokeutensa on turvattu. Kovista kokemuksista johtuen heidän keskuudessaan on kuitenkin paljon ongelmia, mm. alkoholismia. Aikalailla samanlainen historia kui amerikan intiaaneilla
Jostain syystä missasimme bumerangin heittonäytöksen. Meille kuuitenkin vakuutettiin, että taitavan heittäjä bumeragi palaa heittäjän luokse jollei se osu kohteeseen.
SkyTrail matka kesti yli puoli tuntia. Reitti kulki sademetsän yläpuolella ylittäen kaksi isoa vuorta. Matkan varrella oli kaksi väliasemaa jossa voi poistua kyydistä hetkeksi ihailemaan maisemia. Sademetsän yläpuolella kulkiessamme näimme yhden koalan korkealla puussa. Metsän lehvästö oli niin tiheää että maata ei jurikaan näkynyt. Täältä palasimme bussilla Cairnsiin.
Kivoja kuvia, mielenkiintoisia juttuja, kokemuksia, elämyksiä. Hienoa!
VastaaPoista