Kuulumisia: Canberra, retki vuoristoon

5. --- 6.3.2011, Olavi

Teimme Tuulan ja Harrin kanssa retken vuoristoon. Matkareitti: Canberra, Cooma, Tumut, josta sitten vuorien yli oikaistiin takaisin Canberraan. Matkalla näimme kyliä jotka ovat autioituneet. Ne on rakennettu kun alueelta 1800 luvulla löydettiin kultaa ja sinne ryntäsi paljon kullan huuhtojia. Enään kultaa ei kaiveta ainakaan suuressa mittakaavassa. Aiemmista kaivauksista oli runsaasti jälkiä vielä nähtävissä.Tien varrella näkyi myös harvaskseltaan farmeja valtavien peltoaukeiden keskellä. Pelloilla näkyi lehmiä ja lampaita laiduntamassa.

Tiellä näkyi usein autojen alle kuolleita pieneläimiä. Useinmiten vallabeja ja vompatteja, Myös kengurukolareita sattuu paljon. Ulurun retkellä näimme maastossa luonnonvaraisia kameleita. Myös kamelikolareita sattuu pohjoisessa. Nämä ovat pahempia kuin meidän hirvikolarit Suomessa. Tumutin alueella on luonnossa myös villihevosia joita emme kylläkään nyt nähneet. Joten hevoskolaritkin ovat mahdollisia.

Majoituimme Tumutissa siistiin motelliin. Kävimme vielä iltakävelyllä kaupungin läpi virtaavan joen varrella. Näimme joen toisella puolella olevissa puissa satoja suuria lepakoita. Auringon laskiessa ne alkoicvat heräilemään ja valmistautumaan yöllisille saalistuslennoilleen. Komeita elukoita, siipien kärkiväli oli jopa 50 cm. Harri sai joesta komean raudun.

Sunnuntaiaamuna etsimme kaupungilta aamiaipaikan. Nautittuamme sen läksimme paluumatkalle kohti Canberraa. Ajelimme aluksi pikiteitä, samanlaista maisemaa kuin edellisenä paivanä. Pysähdyimme joissakin joenrantapaikoissa. Eräässä näistä kasvoi BlackBerrypensaita jotka olivat täynnänsä kypsymässä olevia marjoja, suomeksi karhunvatukoita. Söimme marjoja, olivat tuoreita ja herkullisia.

Sitten alkoikin mielenkiintoinen vaihe matkassa. Harri sanoi, näyttäen erästä korkeaa vuorenhuippua, että me käymme vielä tuollakin. Luulimme sitä vitsiksi. Tie kapeni mäet ja laskut muuttuivat jyrkemmiksi, tie muistutti enää vain kivien ja soranpaittämää uraa metsässä. Mutta eipä hätää, Harri kytki 4-vedon päälle ja sit taas mentiin. Huikeita laskuja ja nousuja, reitin alimman ja ylimmän pisteen korkeusero oli n. 800 m. Ns. tie muistutti motocrossi rataa. Tulipa siellä vastaan 6 miestä täysverisillä crossipyörillä ajaen. Mutta jonkin ajan kuluttua olimme Harrin lupaamalla vuorenhuipulla, josta avautuikin maisemaa joka suuntaan. Uskomattomia ovat näiden maastureiden suorituskyvyt taitavan ohjastajan käsissä. No, pääsimme sitten takaisin pikitielle ja turvallisesti Canberraan.

7.3.2011, Olavi

Vietimme leppoisan päivän, kävimme kaupungilla, nautimme iltapäiväkahvit pihalla Kaarinan ja Reijon hyvässä seurassa lämpimässä kuulaassa jo syksyä enteilevässä säässä. Mukava kahvihetki.

Illalla näimme possumin kävelevän säkölangan päällä. Sieltä se kirteli takapihalle aidan päälle ja edelleen pihapuuhun. Ojensin sille leipäpalaa ja tulihan se varovaasti lähelle ja otti palan etutassuunsa siirtyi sitten ylenmmäksi puuhun. Possumi on Australiassa yleinen villieläin, kissan kokoinen ja näköinenkin, pitkä häntä, käpälissä ihmisen kättä muistuttavat sormet. Söpö eläin.

.8.3.2011, Olavi

Matka jatkuu. On aika hyvästellä Canberran isäntäväki. Olemme nauttineet hyvästä huolenpidosta ja saaneet hetken pysyä paikallaan ja levähtää. Monet kiitokset kaikesta kokemastamme. Lennämme tänään Tasmanian saarelle Hobartiin. Kaarian ja Reijo saatteli meidät lentokentälle.