Kuulumisia: Australia, Tasmania,Launceston, Port Arthur, Hobart

13.3.2011, Olavi

Päivän aikana ajelimme Port Arthuriin seuraavien pysähdyspaikkojen kautta: Campbell Town, Swansea, Triabunna, Richmond, Sorell, Port Arthur

Campbell Town on historiallinen pikkukaupunki josta löytyy 1800 luvun alussa rakennettuja taloja.

Kävimme katsomassa erästä vanhaa kirkkoa, jossa oli juuri messu menossa. Istuimme hetkeksi katselemaan kirkkoa sisältä. Hyvin vanhan näköiset urutkin siellä oli, mutta niiden ääntä emme kuulleet, koka messussa ei ainakaan meidän siellä ollesa laulettu mitään. Messuvieraita oli n. 20 henkeä. Messun päättyessä pappi ja osa seurakuntalaisistakin tuli tervehtimään meitä, pappi toivotti tervettulleiksi kaupunkiin. Hän oli iloinen kun näin kaukaiset vieraat poikkesivat hänen kirkkoonsa.

Nautimme aamukahvit kaupungin keskellä olevassa puistossa.

Swansea on myös historiallinen vanha merenrantakaupunki. Erikoista siellä oli v 1838 perustettu ja vieläkin toimiva Morris General Stor tavaratalo. Morriksen suku on hallinnut täät kauppaa koko ajan. Kävimme siellä shoppailemassa. Kaupungissta löytyy myös hienoja uimarantoja.

Seuraava pysähdyspaikka oli Triabunna, 700 asukkaan pikkukaupunki. Sekin on perustettu 1800-luvun alussa pienteollisuus ja tukkukauppa paikakksi. Nykyisin se elää kalastuksella, kalanjalostuksella ja sahateollisuudella. Nautimme täällä perinteisen Fisch&Chips lounaan. Kala oli hyvää ja tuoretta.

Sitten poikkesimme Ricmondiin, historiallinen kaupunki josssa on mm. koko Australian vanhin silta, rakennettu v 1823.. Kivesta tehty moniaukkoinen kaariholvirakenne on hyvin mitoitettu kun se kestää vielä tämänpäivän raskaan liikenteenkin. Kaupungissa on paljon vanhoja hyvinhoidettuja rakennuksia, pääkadun varrella niissä on pikkubutiikkeja, leipomoita ja kahviloita.. Emme voineet välttyä ostoksilta tälläkaan kertaa.

Illan jo hämärtyessä saavuimme Port Arthuriin. Ensimmäisessä paikassa jossa kyselimme yösijaa kuulimme, että koko maassa on seuraavat maanantai ja tiistai kansallisia vapaapäiviä joten kaikki Port Arthurin majapaikat on jo buukattu täyteen. Kysely toisesta paikasta vahvisti asian. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja kysellä tienvarren majataloista löytyykö sijaa. Kohtuullisen matkan päästä löytyi hotelli jossa oli vielä pari huonetta vapaana. Sinne majoituimme. Tällaisia yllättäviä seikkailuja tulee kun nettiyhteyksiä on käytettävissä rajallisesti, jolloin ennakkovarausten teko on hankalaa.

14.3.2011, Olavi

Päivän tärkein tutustumiskohde oli pahamaineinen Porti Arthurin vankisiirtola. Tänne toimitettiin rikoksen uusijat muista Australian rangaistussiirtoloista. Vaurioitunut vankisiirtola on Tasmanian saaren tunnetuin nähtävyys. Siellä on monin tavoin esitelty vankien oloja ja työskentelyä siirtolassa. Ammattimiehet on laitettu tekemään alandsa töitä, mm rakentamaan , puusepäntöihin, sepän töihin, jne. Varsinkin alussa olot olivat ankarat, vangit työskentelivät kylmässä, vedessä ja mudassa. Kun rakennustyöt saatiin kunnolla käyntiin olot kohentuivat. Kaikkein vaikeimpina pidetyt vangit laitettiin eristysselleihin. He eivät saaneet puhua kenenkään kanssa, heillä piti olla kasvoilla naamio ollessaan sellin ulkopuolella jotta kukaan ei tuntisi heitä. Kova paikka, monet eivät kestäneet tätä, romahtiva henkisesti (tulivat ns. hulluikksi).

Port Arthurin vankisiirtolaan joutui esimerkiksiseuraavasta syystä: 17v englantilaispoika oli varastanut kaupasta 7 puntaa ja 6 shillinkiä, joutui 7 vuodeksi karkotetuksi tänne. Aikamoinen rangaistut näpistelijälle. Rngaistuksen suoritettuaan han jäi asumaan tänne. Siinä koko elämä meni raiteiltaan. Vastaavia tarinoita täällä voi lukea vaikka kuinka paljon.

Kun Australian kultalöydöt tehtiin, valtio päätti lopettaa rikollisten lähettämisen välittömämän rikkauden lähteille, joten siirtokunta alkoi pienetyä 1850 luvun jälkeen.

Iltapäivällä ajoimme Hobartiin. Lentokentän vierestä varasimme yösija koska lentomme Melbourneen lähtee aamulla ja vuokra-automme palautetaan kentälle. Sitten lähdimme iltakierrokselle Tasmanian pääkaupunkiin Hobartiin. Hobart on Australian toiseksi vanhin kaupunki.siellä on n. 130 000 asukasta. Kaupungin keskusta sijoituu sataman läheisyyteen. Siellä on hienoja vanhoja rakennuksia ja puistoja. Kävelimme satamasta Battery *Pointiksi nimetylle kukkulalle. Nimensä se on saanut siitä, että tänne sijoitettiin 1800 luvun alkupuoliskolla raskasta aseistusta torjumaan pelättyä Venäläisten hyökkäystä ! Nyt siellä on nähtävissä vanhoja, hyvässä kunnossa olevia taloja joita on ilo katsella. Niissä on hyvinhoidetut puutarhapihat. Nautimme täällä hyvän paikallisen maun mukaan valmistetun pizzan

Tasmania mainostaa itseään yllätysten saareksi ja sitä se kyllä onkin. Luonto on erilaista kuin Australian mantereella. Villin luonnon kauneus on tehnyt meihin syvän vaikutuksen. Hieno paikka.

Kaupungissa ja luonnossa eteläisellä pallonpuoliskolla kulkiessa suunnistus on mennyt monesti pieleen. Suomessa on tottunut siihen, että aurinko paistaa aina etelästä, mutta täällä se onkin toisin päin. Aurinko paistaakin pohjoisesta. Jos tätä ei noteeraa on ilmansuuntien kanssa täysin hukassa. Joitakin kertoja on lähdetty kulkemaan 180 astetta väärään suuntaan. Piti ostaa kaupasta pieni kompassi jotta suuntavaiston voi tarkistaa.

Toinen havainto eteläiseltä pallonpuoliskolta on, kun pesualtaan pohjatulpan aukaisee ja vesi valuu siitä pois muodostuu poistoputken suulle pyörre joka täällä pyörii vastapäivään. Teoriassa pojoisella pallonpuoliskolla pyörteen pitäisi pyöriä päivastaiseen suuntaan, siis myötäpäivään (= kellon viisarien pyörimissuuntaan). En enää muista miten se siellä pyöri, mutta te pohjoisella puolella asuvat voitte tarkistaan tämän asian, pitääkö paikkansa.