Australia, Uluru

Australia, Uluru

20.2.2011, Olavi

Aamulla herätys klo 5.10. tavarat kasaan ja taksilla lentoasemalle. Lensimme AyersRockiin. Täältä oli määrä aloittaa klo 12.30 kolmen päivän camping retki Uluruun ja Kings kanjonille. Ihmeellistä, marraskuussa tilasimme muutamassa minuutissa retken kotona netin kautta ja niinpä sitten pikkubussi ilmestyi noutamaan meitä täsmälleen sovittuna ajankohtana. Retkelle osallistujia oli yhteensä 21 henkeä, ja oppaana, autonkuljettajana sekä kokkina toimi reipas nuori mies jolla oli homma kaikin puolin hyvin hanskassa. Retkeläisten kirjo oli iso: yksi vanhempi israelilainen pariskunta, hollantilainen nuorii mies, englatilaisia, saksalaisia, ranskalaisia ja pari kiinalaista tyttöä. Meidän ikäluokkaa oli 6 henkeä, loput nuorisoa. Mielenkiintoista tutustua erilaisiin ihmisiin. Kiinalaistyttöjen hieno, toiset ihmiset huomioiva käytös jäi mieleen.

Suuntasimme ensin Ulurun maisemiin. Mahtava kivi keskellä erämaata, korkeus maanpinnasta 340 m, pituus n. 3 km. Kivi ulottuu 10 km maanpinnan alapuolelle. Suurin maailmasta löydetty ehjä kivi. Auringossa sen pinta loistaa punaisena, auringonlaskun ja nousun aikana kirkkaan punaisena. Teimme muutaman kilometrin kävelyn kiven juurella armottomassa helteessä. Kiveen on aikojen kuluessa syntynyt onkaloita ja luolia josta löytyy vanhoja aboriginaalien kalliomaalauksia. Näimme niistä mutamia. Kivi on aboriginaaleille pyhä paikka ja he haluavat rajoittaa turistien käyntejä siellä, mm. kiipeilyä kiven päälle. Illalla ajoimme sopivaan paikkaan seuraamaan värien vaihtelua kiven pinnassa auringon laskiessa. Tätä emme kuitenkaan saaneet nyt nähdä koska taivas vetäytyi pilveen. Näimme kuitenkin komeaa salamointia pohjoispuolen taivaalla. Harvinainen sade täällä tähänaikaan vuodesta.

Auringon laskun jälkeen ajoimme AyersRockin lähellä olevalle leirintäalueelle iltapalaa ja yöpymistä varten. Koska sää näytii siltä, että yöllä tulee sadetta majoituimme katokseen. Siinä sitten nukuimme makuupusseissa sateen ropistessa peltikattoon.

21.2.011, Olavi

Klo 4.30 kuului oppaan ääni: good mornig everybodi, weak up. Oli vain noustava ylös vaikka unta oli vielä silmissä. Tavarat nopeasti kasaan ja autoon, ajoimme n. 30 km päähän Kata Tjutan lähelle.

Tämä on samanlainen kivimuodostuma, joka on rikkonaisempi rakenteeltaan. Sinne on muodostunut kapeita jyrkkäseinäisiä solia joita ptkin alueella voi liikkua..Tämän max. korkeus on Ulurua suurempi, n. 500 m. Aluksi menimme paikkaan jossa voimme seurata auringon nousua ja värin vaihtumista KataTjutan kallion pinnassaa.. Auringon noustessa taivaanranta oli pilvetön, joten näimme valon, varjon ja värien vaihtelun.

Ajoimme aivan KataTjutan juurelle, nautimme kenttä aamiaisen, muroja, maitoa, paahtoleipää, kahvia. Tämän jälkeen lähdimme 7,4 kn kävelylenkille kallioiden väliin. Todella hieno reitti, paikoin vaikekulkuinenkin. Opas kertoi meille alueen kasveista ja eläimistä, Alueella virtasi kirkasvetisiä puroja. Paikoin luonto muistutti suomen lappia, pieniä puita, pensaita, puron solinaa, erona vain jyrkemmät ja väriltään punaiset vuorenseinämiät. Olipa hieno luontokokemus.

Oppaan johdolla, retkeläisten avustuksella valmistui lounas nopeasti. Samalla kuivattelimme yöllä kostuneet makuupussimme. Sitten alkoikin puuduttava automatka seuraavaan retkikohteeseen, Kings Kanjonille. Matkaa sinne oli n. 300 km. Tie oli hyvä, maasto koko ajan tasankoa, punaista hiekkaa jossa kasvaa harvakseltaan puita ja pensaita, välillä kuivia joenuomia ja suolajärviä. Sadevedet täällä kerääntyvät alaville paikoille, aurinko haihduttaa veden pois jolloin paikalle jää vain veteen liuenneet mineraalit vaaleana kerroksena, muodostyy suolajärvi. Näimme yhden joenuoman joka tulvi yli äyräiden. Oppaan mukaan tämäkin uoma on normaalisti kuiva tähän aikaan vuodesta. Tämä onkin ollut tähän mennessä ainut näkyvä merkki Australiaa tänä kesänä pinnanneista tulvista. Pysähdyimme tienvarteen ja keräsimme ranteen paksuisia kuivia puita iltnuotiota ja ruoan laittamista varten. Näitä tien lähistöltä löytyikin runsaati, olisikohan paikalla ollut joskus pensaspalo kun pystyyn kuolleita nokisia puita oli niin paljon.

Pysähdyimme n. 40 km ennen Kings Kanjonia Kings Greeks Park nimiselle camping alueelle. Tarkoituksenamme yöpyä täällä. Saimme kuivista puista hyvän nnuotion. Oppaamme toimi jälleen kokkina, hiilloksella kypsyi nopeasti paikallisten perinteiden mukaista ruokaa. Illan pimetessä saimme seurata tähtien syttymistä kirkkaalle pilvettömälle taivaalle. Asetuimme makuupusseinemme taivasalle nurmikolle nukkumaan. Oli siinä mukava unta odotellessa katsella kirkkaita tuikkivia tähtiä, linnunrataa ja Etelän risti tähtikuvion kirtymistä taivaankannella ja ajatella luonnon ihmeitä. Yöllä vielä lähes täysi kuu nousi suoraan yläpuolellemme.

22.2.2011, Olavi

Jälleen herätys klo 4.30 Söimme aamiaisen, sitten autoon ja kohti Kings Kanjonia. Kanjoni on muodostunut kallioon syntyneestä railosta jota eroosio on aikojen kuluessa syönyt leveämmäksi. Teimmee sinne n. 6 km kävelyretken, johon sisälltyi jyrkkiä ja pitkiä nousuja ja laskuja, jalat menivät hapoille. Matkan varrella oli hienoja maisemia: syviä rokoja, värikkäitä kalliopintoja, pohjalla virtasi kirkasvetinen joki koskipaikkoineen. Eräs joen hieno ylityspaikka oli nimety Edenin puutarhaksi. Myöskin muutamia alueen lintuja bongasimme, mm. Kuningaskalastajan. Hieno paikka tämäkin.

Kings Kanjonin jälkeen sitten alkoikin jälleen puuduttava ajomatka AliceSpringsiin, n 400 km. Välillä pysähdyimme valmistamaan ja nauttimaan lounaan. Matkan varrella maasto oli tasankoa missä sininen taivas ja vihreä maa kohtasivat kaukaisuudessa, viiva suorassa horisontissa katsoipa sitten mihin suuntaan tahansa. Kyllä tämä maanosa on todella suuri. Asukkaita täällä on runsaat 20 miljoonaa henkeä joten kyllä täällä tilaa tilaa on kaikille. Vihdoin illansuussa saavuimme AliceSpringsiin, majoituimme varaamaamme Backspackeriin, reppumatkailijoiden halpaan majoitukseen, 2 hengen huoneeseen jossa vessa ja suihku sijaitsivat pihanperällä. Kävimme vielä illalla kaupungilla syömässä muiden retkeläisten kanssa. Ruoaksi valitsin kengurua, oli mureaa hyvänmakuista lihaa.

Kaupungilla näkyi paljon aboriginaaleja, myös heidän ongelmansa tuli ikävällä tavalla esiin. Alkoholin vaikutus näkyi ja kuului.

23.2.2011, Olavi

Matkapäivä. Lensimme Sydeyhin (Boeing 714). Sää oli pilvetön, joten alla näkyvää maisemaa voi katsella koko matkan. Suurimman osan ajasta lensimme täysin asumattoman erämaan päällä, ei edes teitä näkynyt. Sydneyn lentoasemalta löysimme pienen etsiskelyn jälkeen Shuttle bussin joka kuljetti meidät majapaikkaamme, aivan kaupungin keskustan tuntumaan. Illalla teimme pienen kävelylenkin ja kierroksen monorail junalla saadaksemme kuvan kaupungin ilmeestä. Siisti hieno kaupunki.

Kata Tjuta auringonnousun aikaan ettäältä kuvatttuna

Kata Tjuta

Kata Tjutan kallioita

Polku KataTjutan kallioden välissä

Erämaata riitti nähtävyyksien välillä

Kings Kanjonin polku kalliseinämässä

Puro laski lampeen lallioden välissä

Maisema kuin Grand Kanjonilta Kaliforniasta

Kallioon syöpyneitä koloja, Uluru

Ulurun kallioseinämää

Uluru, näkymä polun varrelta

Ulurun kalliomassiivia

Uluru vähän kauempaa katsottuna

Ulurua kiersi hyvä polku