Australia, Melbourne, retki rannikolle

18. - 21.3.2011., retki etelärannikolle.

Lähdimme tutustumaan Melbournesta länteenpäin olevaan rannikkoalueeseen Great Ocean Roadia pitkin. Reitti kulki seuraavien paikkojen kautta: Geelong, Torguay, Fairhaven, Lorne, Kenneth River, Wongarra, Apollo Bay, Cape Otway, Glenaire, Lavers hill, Wattle Hill, Price Town, Port Campell, Allans Forest, Warrnambool,Port Fairy, Portland , Hamilton, Ballarat, Melbourne. Olipa siiinä. paikkakuntia kerrakseen. Suurimman osan niista selvitimme pelkällä läpiajolla.

Kennerth Riverissä vietimme ensimmäisen yön camping alueen kämpässä. Illalla näimme alueen puissa ilmieläviä Koala karhuja. Aluella oli majoittuneena jonkin verran paikallisia matkailijoita. Tällaisiin paikkoihin tullaan perhekunnittai viikokloppua viettämään. Jälleen näki hienoja telttaparäkärry virityksiä.

Aamulla 19.3 ajoimme Cape Otwayhin joka on Australian mantereen eteläisin paikka (n. 38,8 astetta eteläisä leveyttä). Sen kärjessä seisoo hieno majakka. Tie sinne kulki rehevän sademetsän läpi. Matkalla pysähdyimme ihailemaan puissa olevia koala karhuja jotka olivat tavaistaan poiketen päivällä hereillä. Kahdella kaverilla oli jotakin sanaharkkaa keskenään , toinen murisi ja toinen vinkui. Nähtiimpä vielä niiden välinen tappelukin. Sittempä tulikin eteemme paljon mainostetut The Twelve Apostoles (12 apostolia). Nämä ovat merestä kohoavia kivipaasia joita on 12 kpl. Tosoasiassa nittä on tällähetkellä vain 11 koska yksi niistä on sortunut, meri kuluttanun alapään niin ohueksi, että se jokin aika sitten oli kaatunut. Jäänteitä tästä oli vielä nähtävissä. Vastaavia kivimuodostelmia nähtiin vielä myöhemminkin. Oli hienoa seurata valtameren aaltojen vyörymistä rantaan.

Port Campellissa vietimme toisen yön.

20.3. jatkoimme kulkuamme länteen. Maasto ja maisema on nyt muuttunut tosenlaiseksi. On vain tasaista peltoa silmänkanatamattomiin. Vihreä pelto ja sininen taivas yhtyvät kaukana horisontissa. Pelloilla on mustia lehmiä satoja tai tuhansia kun niitä ei pystynyt laskemaan. Kyllä tässä maisemasssa Suomalaisen karjatilallisenkin silmä lepäisi. Warrnamboollin kauppungin vierellä oli suuri meijeri joka käsittelee alueelta saatavan maidon. Tehtaanmyymälässä pyörivän videon tiedon mukaan siellä käsitellään 50 000 litraa tunnissa maitoa koko ajan. Ei ole mistään pienestä meijerist'ä kyse. Kokoakin sillä oli kuin paperitehtaalla. Meijerin yhteydessä oli myymälä ja ravintola sekä meijerin historiasta kertova museo. Nautimme ravintolassa lounaan. Tutstuimme museoon josta löytyin monia mielenkiintoisia esineitä. Mm. vanha separaattori jollainen meillä oli kotana kun olin pikkupoika. Siinä lehmän maito kaadettiin ylinnä olevaan astiaan, kammesta pyöritettiin jolloin toisesta separaattorin putkesta rupesi tulemaan kermaa ja toisesta lähes rasvatonta maitoa. Ihmeellistä!

Kolmannen yön vietimme Portlandissa. Se on melko iso kaupunki. Siellä on suuri puunjalostustehdas. Eukalyptus puusta tehdään haketta jota sitten kuljetetaan eripuolille maapalloa sellutehtaiden raaka-aineeksi (mahdollisesti jopa Suomeenkin). Eulalyptus kuitu on erittäin hyvä hienopaperin raaka-aine, siitä saadaan esim. erittäin hyvälaatuista kopiopaperia, joten se on tänäpäivänä hyvässä kurssissa ja rahtaaminen kauaksikin kannattaa. Jäin vähän ihmettelemään miksei täällä haketta jalosteta valmiiksi selluksi

21.3. muutimme kurssin kohti pohjoista, Hamiltonin kaupunkiin. Sieltä jatkoimme Ballaratiin. Aikomuksemme oli ajaa sinne erään kansallispuiston läpi mutta pulivälissä suunnitelma muuttui kun tie oli suljettu. Siellä oli mahdollisesti menossa pensaspalo joka oli kuitenkin jo sammuttajien hallinnassa. Ballaratissa menimme turisti-infoon. Saimme siellä erittäin ystävällisen ja asiantuntevan palvelun. Majapaikka löytyi ja seuraavan päivän ohjelma selvisi kädenkäänteessä.

Koala karhu

Maantie sademetsässä

!956 Olymoialaiseten muistomerkki  Ballaratissa

Valtameren aaltojen vyöryä rantakalliohin oli mukava seurata.

Twelve Apostoles.

Australian etelärannikolla tyyoillinen tilanne, jyrkkä kallio
laskeutuu mereen.

London Brizge

Rantalkalloista löytyi monenlaisia muotoja.

Australia, Melbourne

15.3.2011, Olavi

”Suomen Yleisradio, täällä Melbourne, tänään...” Jotenkin näinhän ne alkoivat Pekka Tiilikaisen mainiot selostukset vuoden 1956 olympialaisista kisoista jotka pidettiin Melbournessa. Kuuntelin näitä kisoja 9v pikkupoikana nenä kiinni vanhassa putkiradiossa. Pekan selostus oli niin värikästä ja mukaansatempaavaa että tapahtumat kisapaikalta melkeimpä näki. Suomalaiset urheilijat toivat maallemme mitaleita ja mainetta. Muistelen, että ainakin seuraavia mitalisteja oli.Voitto Hellsten pikajuoksu, Jorma Valkama pituushyppy, Pentti Linnosvuo ja Vilho Ylönen ammunta, Vekko Karvonen maraton, Painistakin ja jostakin soutu tai melontalajistakin taisi tulla jotain. Eli aika hyvä saldo. Melbourne tuntui silloin käsittämättömän kaukaiselta, ihmeelliseltä ja tavoittamattomalta paikalta. Nyt kuitenkin se ihme on tapahtunut että olen täällä ihmettelemässä kaikkea.

Melbourne on Australian toiseksi suurin kaupunki joka on taluselämän ja kaupan keskus siinä kuin Sydenykin. Keskustassa on hienoja pilvenpiirtäjiä vanhojen tyylikkäiden rakennusten kanssa sulassa sovussa. Ydinkeskustan läpi virtaa Yarra joki antaen sille oman leimansa. Eurooppalaiset tulivat alueelle 1835. kaupungissa asuu yli 150 eri maasta lähtöisin olevaa kanssalaista. Asukkaita täällä on n 3 miljoonaa.

Aamulla luovutimme auton Hobardin lentokentällä olevaan vuokraamon toimipisteeseen. Luovutettaessa auto oli samassa kunnossa kuin vastaanotettaessakin. Mitään pahoja tilanteita vasemmanpuoleisesta liikenteestä huolimatta ei tullut. Joskus parkkipaikoilla kun huomio kiinnittyi vapaiden ruutujen etsimiseen saattoi ohjaus ajautua selkäydintuntumalla oikealle puolelle. Mutta onneksi matkakumppanit pitivät hyvin huolen, tuli väkittömästi komento KEEP LEFT ! Muuten tällaisia Keep Left kylttejä on tässä maassa kaikissa risteyksissä muistuttamasa ajotavasta. Muutenkin liikennemerkkejä, opasteita, varoituksia on tienvarrsila pajon, sijoitteuina todellisen tarpeen mukaisiin paikkoihin. Tämä helpottaa turvallista ajamista.

Lensimme Melbourneen Virgin Bluen Boeing 717 koneella, matka kesti n. tunnin. Halpalentoyhtiön tapoihin kuuluu, että äin lyhyellä lennolla kaikki tarjoilu on maksullista.

Melbournen lentoasemalla buukkasimme majoituksen. kun varasimme kolmen yön majoituksen pääsimme majoittajan järjestämällä Shuttle bussilla ilmaiseksi n. 30 km päässä olevaan yöpymispaikkaan. Hotellien lentokenttäkuljetukset toimivat tässä maassa todella hyvin.

Teimme kävelyretken hostellimme lähellä olevalle St.Kilda Beacille joka on Melbournelaisten uimapaikka. Tänne tullaan viettämään aikaa ja tehdään piknik-retkiä. Venesataman aallonmurtajan kivien koloissa asustaa pikku pingviinejä joita kävimme illalla bongaamassa, saimme jopa kuvia niistä. Jatkoimme vielä matkaa raitiovaunulla pikavisiitille kaupungin keskustaan. Ensivaikutelamana jäi mieleen suuret vanhat ,erittäin koristeelliset ja värilkkäät talot, ja kirkot. Niiden lomassa oli sitten erittäin moderneja rakennuksia ja pilvenpiirtäjiä. Kadut ovat leveitä ja monet niistä yksisuuntaisia. Julkinen liikenne toimii pääasiassa ratikoiden varassa.Ratikka on halpa kulkuneuvo, eläkeläinen saa päivälipun maksamallaa 3,50 $. Illan pimennyttyä palasimme ratikalla majapaikkaamme ruokakaupan kautta.

16. - 17..3.2011, Olavi

Ajelimme jälleen ratikalla kaupungin keskustaan. Menimme infopisteeseen selvittelemään retkiohjelmaa. Päädyimme auto vuokraamiseen jolla sitten ajamme etelärannikkoa niin pitkälle kuin viidessä päivässä ehditään.

Ajoimme kierroksen City Tramillä (raitiovaunu) jolla matkustaminen on ilmaista. Vaunussa kaiuttimien kautta kuulee selostusta reitin varrella olevista nähtävyyksistä. Hyvä systeemi ensi tutustumiseen.

Tutustuimme pikaisesti Melbournen museoon. Mielenkiintoinen paikka, tunnissa asioista näki vain vilauksen.

Oympiapuisto sijaitsee kaupungin keskustan läheisyydessä. Kävimme siellä v. 1956 olympialaisten kilpapaikkoja katselemassa. Alueella oli menossa suuret saneeraustyöt, kaikkiin paikkoihin ei päässyt. Yleisurheilustadion oli kuitenkin auki, sitä kävimme katselemassa ja kuvaamassa. Siinä se kenttä sitten oli jossa on käyty aikanaan jalot kilpailut ja kuultu hyvät selostukset. Ilmassa oli vieläkin suuren urheilujuhlan tuntua!

Melbourne on viihtyisän ja rauhallisen tuntuinen paikka. Täällä uusi ja vanha rakennuskanta ovat sulassa sovussa keskenään ja monet puistot tuovat luonnon lähelle. Täällä voisi kuviotella vaikka asuvansa.

Hevoskyytiäkin on tarjolla Melbournessa.

St. Paulin katedraali.

Puisto aivan keskustan tuntumassa.

Katunäkymä Fizroin kaupunginosasta.

Keskusasema

Keskustan aukio.

Pikkupingviini kotikalossaan St. Kilda Beachilla.

Olympiapuiston stdion.

Australia, Tasmania,Launceston, Port Arthur, Hobart

13.3.2011, Olavi

Päivän aikana ajelimme Port Arthuriin seuraavien pysähdyspaikkojen kautta: Campbell Town, Swansea, Triabunna, Richmond, Sorell, Port Arthur

Campbell Town on historiallinen pikkukaupunki josta löytyy 1800 luvun alussa rakennettuja taloja.

Kävimme katsomassa erästä vanhaa kirkkoa, jossa oli juuri messu menossa. Istuimme hetkeksi katselemaan kirkkoa sisältä. Hyvin vanhan näköiset urutkin siellä oli, mutta niiden ääntä emme kuulleet, koka messussa ei ainakaan meidän siellä ollesa laulettu mitään. Messuvieraita oli n. 20 henkeä. Messun päättyessä pappi ja osa seurakuntalaisistakin tuli tervehtimään meitä, pappi toivotti tervettulleiksi kaupunkiin. Hän oli iloinen kun näin kaukaiset vieraat poikkesivat hänen kirkkoonsa.

Nautimme aamukahvit kaupungin keskellä olevassa puistossa.

Swansea on myös historiallinen vanha merenrantakaupunki. Erikoista siellä oli v 1838 perustettu ja vieläkin toimiva Morris General Stor tavaratalo. Morriksen suku on hallinnut täät kauppaa koko ajan. Kävimme siellä shoppailemassa. Kaupungissta löytyy myös hienoja uimarantoja.

Seuraava pysähdyspaikka oli Triabunna, 700 asukkaan pikkukaupunki. Sekin on perustettu 1800-luvun alussa pienteollisuus ja tukkukauppa paikakksi. Nykyisin se elää kalastuksella, kalanjalostuksella ja sahateollisuudella. Nautimme täällä perinteisen Fisch&Chips lounaan. Kala oli hyvää ja tuoretta.

Sitten poikkesimme Ricmondiin, historiallinen kaupunki josssa on mm. koko Australian vanhin silta, rakennettu v 1823.. Kivesta tehty moniaukkoinen kaariholvirakenne on hyvin mitoitettu kun se kestää vielä tämänpäivän raskaan liikenteenkin. Kaupungissa on paljon vanhoja hyvinhoidettuja rakennuksia, pääkadun varrella niissä on pikkubutiikkeja, leipomoita ja kahviloita.. Emme voineet välttyä ostoksilta tälläkaan kertaa.

Illan jo hämärtyessä saavuimme Port Arthuriin. Ensimmäisessä paikassa jossa kyselimme yösijaa kuulimme, että koko maassa on seuraavat maanantai ja tiistai kansallisia vapaapäiviä joten kaikki Port Arthurin majapaikat on jo buukattu täyteen. Kysely toisesta paikasta vahvisti asian. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja kysellä tienvarren majataloista löytyykö sijaa. Kohtuullisen matkan päästä löytyi hotelli jossa oli vielä pari huonetta vapaana. Sinne majoituimme. Tällaisia yllättäviä  seikkailuja tulee kun nettiyhteyksiä on käytettävissä rajallisesti, jolloin ennakkovarausten teko on hankalaa.

14.3.2011, Olavi

Päivän tärkein tutustumiskohde oli pahamaineinen Porti Arthurin vankisiirtola. Tänne toimitettiin rikoksen uusijat muista Australian rangaistussiirtoloista. Vaurioitunut vankisiirtola on Tasmanian saaren tunnetuin nähtävyys. Siellä on monin tavoin esitelty vankien oloja ja työskentelyä siirtolassa. Ammattimiehet on laitettu tekemään alandsa töitä, mm rakentamaan , puusepäntöihin, sepän töihin, jne. Varsinkin alussa olot olivat ankarat, vangit työskentelivät kylmässä, vedessä ja mudassa. Kun rakennustyöt saatiin kunnolla käyntiin olot kohentuivat. Kaikkein vaikeimpina pidetyt vangit laitettiin eristysselleihin. He eivät saaneet puhua kenenkään kanssa, heillä piti olla kasvoilla naamio ollessaan sellin ulkopuolella jotta kukaan ei tuntisi heitä. Kova paikka, monet eivät kestäneet tätä, romahtiva henkisesti (tulivat ns. hulluikksi).

Port Arthurin vankisiirtolaan joutui esimerkiksiseuraavasta syystä: 17v englantilaispoika oli varastanut kaupasta 7 puntaa ja 6 shillinkiä, joutui 7 vuodeksi karkotetuksi tänne. Aikamoinen rangaistut näpistelijälle. Rngaistuksen suoritettuaan han jäi asumaan tänne. Siinä koko elämä meni raiteiltaan. Vastaavia tarinoita täällä voi lukea vaikka kuinka paljon.

Kun Australian kultalöydöt tehtiin, valtio päätti lopettaa rikollisten lähettämisen välittömämän rikkauden lähteille, joten siirtokunta alkoi pienetyä 1850 luvun jälkeen.

Iltapäivällä ajoimme Hobartiin. Lentokentän vierestä varasimme yösija koska lentomme Melbourneen lähtee aamulla ja vuokra-automme palautetaan kentälle. Sitten lähdimme iltakierrokselle Tasmanian pääkaupunkiin Hobartiin. Hobart on Australian toiseksi vanhin kaupunki.siellä on n. 130 000 asukasta. Kaupungin keskusta sijoituu sataman läheisyyteen. Siellä on hienoja vanhoja rakennuksia ja puistoja. Kävelimme satamasta Battery *Pointiksi nimetylle kukkulalle. Nimensä se on saanut siitä, että tänne sijoitettiin 1800 luvun alkupuoliskolla raskasta aseistusta torjumaan pelättyä Venäläisten hyökkäystä ! Nyt siellä on nähtävissä vanhoja, hyvässä kunnossa olevia taloja joita on ilo katsella. Niissä on hyvinhoidetut puutarhapihat. Nautimme täällä hyvän paikallisen maun mukaan valmistetun pizzan

Tasmania mainostaa itseään yllätysten saareksi ja sitä se kyllä onkin. Luonto on erilaista kuin Australian mantereella. Villin luonnon kauneus on tehnyt meihin syvän vaikutuksen. Hieno paikka.

Kaupungissa ja luonnossa eteläisellä pallonpuoliskolla kulkiessa suunnistus on mennyt monesti pieleen. Suomessa on tottunut siihen, että aurinko paistaa aina etelästä, mutta täällä se onkin toisin päin. Aurinko paistaakin pohjoisesta. Jos tätä ei noteeraa on ilmansuuntien kanssa täysin hukassa. Joitakin kertoja on lähdetty kulkemaan 180 astetta väärään suuntaan. Piti ostaa kaupasta pieni kompassi jotta suuntavaiston voi tarkistaa. 

 Toinen havainto eteläiseltä pallonpuoliskolta on, kun pesualtaan pohjatulpan aukaisee ja vesi valuu siitä pois muodostuu poistoputken suulle pyörre joka täällä pyörii vastapäivään. Teoriassa pojoisella pallonpuoliskolla pyörteen pitäisi pyöriä päivastaiseen suuntaan, siis myötäpäivään (= kellon viisarien pyörimissuuntaan).  En enää muista miten se siellä pyöri, mutta te pohjoisella puolella asuvat voitte tarkistaan tämän asian, pitääkö paikkansa.

Eräään vangin tiedot

Majapaikkamme Port Arthurissa,

Vankilarakennusten raunioita.

Vanki "virkapuvussaan".

Vankilan työpajan raunioita.

Battery Pointin taloja

Battery Pointin taloja

Katunäkymä Battery Pointissa.

Australia, Tasman, Sheffieled

12.3.2011, Olavi

Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaa. Ensimmäinen Kaupunki johon saavuimme oli Sheffield. 

Huomasimme , että kaupungissa oli jotain erikoista tekeillä kun väkeä oli niin paljon liikkeellä. Ja olihan siellä, STEAMFEST 2011 tapahtyma oli juuri avattu. Päätimme käydä katsomassa. Tapahtuma oli kuin paluu ajassa taaksepäin 50 – 90 v. Nostalkiset muistot lapsuudesta palautuivat mieliin. Siellä oli paljon vanhoja traktoreita, juuri sellaisia joita pikkupoikana uteliaana ihmetteli, harmaa pikku Ferguson, sininen, Fordson Major, punaisenruskea Zetor, Nuffield, Johndeere, ja monet muut vanhat tutut. Yksi kuitenkin puuttui, VALMET 20, se kuuluisa suomalainen piikkilangan kiristäjä tai edes jokin Valmetin malli. Ilmeisesti Valmet traktoreita ei sitten ole tuotu tänne asti. Vanhoja moottoripyöriä myös löytyi edustava valikoima tuttuja pyöriä, AJS, Triuph, Norton, BMW, ym, mutta Java joukosta puuttui. Vanhoja henkilö- ja kuorma-autoja löytyi myös runsas valikoima. Kaikki oli viimeisen päälle hyvin kunnostettuja, kuin juuuri pakasta vedettyj. Sitten suuri erikoisuus joita en ole nähnyt aiemmin kuin kuvissa oli höyrykonekäyttöiset traktorit, jotka olivat viimeisen päälle hyvin kunnostettuja ja kiilloitettuja toimintakuntoisia. Niissä oli suuret lieriömäiset rautapyörät ja kun pökköä laittoi pesään niin ne liikkuivat hitaasti, mutta sitäkin varmemmin. Juhlava näky kun ne liikkuivat yleisön seassa kentällä.Tämän matkan aikana olen nähnyt monia nykytekniikan huippusaavutuksia, mutta kun katsoi näitä toimivia höyryktraktoreita niin tunsi selvästi, että näissä on kyllä sitä jotakin... Yksi ennennäkemätön oli myös höyrykoneella kulkeva Ethel merkkinen kuorma-auto. Alueella kulki myös kapearaiteinen höyryveturin vetämä juna joka kuljetti kokeilunhaluisia ihmisiä. Näytteillä ja myytävänäkin oli erilaisia toimivia pienoismalleja mm. höyrykoneista ja traktoreista yms. Myös toimiva pienoisrautatie oli rakennettu jossa junat liikkuivat hallitusti vanhanajan mallin mukaan rakennetussa ympäristössä. Monenlaista oheistapahtumaa liittyi tähän SteamFestiin, mm kehräysnäytös, rukilla kehrättiin lankaan Tasmanin lampaiden villoista. Tämä on koko kansan juhla miehet, naiset, vanhat, nuoret ja lapset olivat paikalla, jokaiselle oli jotain mielenkiintoista. Meillä oli vähän aikaa käytettävissä joten loimme pikaisen silmäyksen tähän kaikkeen. Jos kaikkia mielenkiintoisia yksityiskohtia olisi ruvennut tutkimaan olisi siinä päivä huvennut äkkiä. Hieno tapahtuma, elvytti monet nostalgiset muistot mieliin, hynmyyssäsuin poistuin paikalta. Voin suositella SteamFestiä kaikille pikkupojille ja siksi itsensä tunteville.

Seuraava paikka johon jatkoimme oli viehättävä 70 000 asukkaan Launcestonin kaupunki. Se on perustettu aivan 1700 luvun lopulla ja on Tasmanian kolmanneksi suurin..Teimme kävelylenkin keskustaan. Sieltä löytyi mukava kävelykatu jonka varrelle pikkubutiikkeja ja kahviloita. Koska päivä oli jo pitkällä päätimme etsiä yöpymispaikan täältä. Löysimmekin mukavan, vahaan vesimyllyyn rakennetun motellin joen varrelta.

Kun majapaikka oli selvillä niin lähdimme vielä kävelylle Cataract solaan.Ensimmäinen länsimainen kävijä solassa kirjoitti kokemastaan v 1804 päiväkirjaansa ”Tuskin mikään maailmassa ylittää sen kauneutta”. Totesimme , että kävijän kommentti oli ainakin oikeansuuntainen. Erikoista oli solan kallioseinämien rakenne, joka oli kuin suurista kivipilareista ladottu muuri. Kivien välistä kasvoi puita.

Kävelimme vielä sataman kautta majapaikkaan. Ihailin merikelpoiria purjeveneitä. Moottoriveneitäkin oli mutta niiden tyylittämyyttä vähän ihmettelimme.

Höyrytraktori

Vanhoja moottoripyöriä rivissä.

Höyrykoneelle varustettu kuoma-auto. Höyrykattila on
ohjaamon edessä poikittain

Pikku Fiat

Traktoreita joka lähtöön.

Härkiä 6 kpl. Näitä käytettiin vetjuhtina ennen koneiden
käyttöönottoa.

Höyrytraktori

Höyrykoneelle varustetun veneen pienoismalli.
Höyrykone on toimiva. Pituus n. 30 cm.

Höyryveturi + vaunut = höyryjuna

Höyrykone jota käytettiin voimanlähteene erilaisille
maatalouden ym. koneille.

Höyrykoneen toimiva pienoismalli.

Villalangan kehräämistä. Rtukit hieman toisenlaisia kuin
Suomessa, mutta periaate on sama.

Cataract solan kalliosenämää

Cataract sola

Cataract solan suvantopaikka

Australia, Tasmania,

Tasmania

8.3.2011, Olavi

Laskeuduimme Hobardin lentokentälle hieman puolenpäivän jälkeen. Haimme etukäteen varaamamme vuokra-auton, pikkuruinen Nissan Micra. Kolme ihmistä ja matkatavarat siihen juuri mahtuu, mutta kyllä sillä viikon ajelee. Niiin, täällähän on vasemmnpuoleinen liikenne, jollaisessa en ole koskaan ajanut. Vähän jännittää miten siitä selviytyy. Suoralla tiellä ei varmaankaan ole ongelmia, mutta miten kaupungissa?

Lähdimme ajamaan kohti pohjoista, tavotteena Cradle Mountain – Lake Clair National Park kansallispuiston Derwent Bridgessä olevä infokeskus. Matkalla näimmme monia pikkukaupunkeja. Bridgewater, New Norfolk, Hamilton. Bridgewaterin lähellä näimme nykyisin Norske Skogin omistaman paperitehtaan. Muistelen, että takavuosina Valmetkin toimitti jotakin laitteita sinne.

Ilta alkoi lähestymään, niin jäimme yöksi löytämäämme majapaikkaan. Todella erikoinen ja hieno paikka, Talo joka on rakennettu 1800 luvun puolivälissä, nyt kunnnostettu ja sisutettu hyvällä maulla, pihalla on hyvinhoidetut nurnikot ja monelaiset kukat ja kasvit. Talossa oli kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, ja kylpyhuone, eli tilaa ruhtinaallisesti. Kyllä kelpasi viettää yö tällaisissa puitteissa.

9.3.2011, Olavi

Aamulla ajoimme kansallispuiston infokeskukseen, varasimme sieltä majapaikan kahdeksi yöksi. Matkalla näimme vesivoimalakompleksin, kaksi voimalaa laakson pohjalla joihin vedet tulivat vastakkaisilta suunnilta Putouskorkeutta oli huikeat 300 m. Tasmania pyörii vesivoimalla

Majoitumme ja kävimme syömässä, jonka jälkeen olimmekin valmiit pienelle patikkaretkelle.

Valitsimme kohteeksi n. 5 km päässä olevan Shadow Laken jonne johti maastoon merkitty polku.

Tämä oli hyvä oppitunti sademetsän luonnosta. Eniten huomiota herätti valtavan suuret Eukalyptus puut. Niiden elinkaaren koko kirjo oli näkyvillä. Oli nuoria puita, vanhoja täysikasvuisia, kuolleita vielä pystyssä olevia, maahan kaatuneita lahoavia. Puiden valtava koko herätti ihmetystä. Tyven halkaisija oli 2,5 – 3 metriä, rungon pituu jopa 40 metriä. Puita oli paljon. Lisäksi oli tietysti valtava määrä muitakin eksoottisia lasveja joiden nimiä en käy edes arvailemaan. Saavuimme sitten järven rannalle, joka on kuin kaunis helmi villin luonnon keskellä. Sininen taivas, ympäröivät vuoret ja puut heijastuivat sen kirkkaasta pinnasta, Sen pinta on 200 m lähtöpaikkaamme korkeammalla. Paluumatka eräkeskukseen sujuikin sitten helpommin kun oli alamäkeä.

10.3.2011, Olavi

Tänään päätimme lähteä vaeltamaan Mt. Rufukselle ja tehdä sieltä paluumatka Shadow Laken kautta jossa eilen kävimme. Aikamoinen urakka, kun kartalta katsoo matkaa tulee 18,5 km ja korkeuseroa lähtöpisteen ja vuorenhuipun välillä on 660 m. Sitten vain matkaan kellon ollessa 10.. Sää oli aurinkoinen, kirkas.Aluksi polku kulki samantyyppisessä metsässä kuin eilen, mutta myöhemmin kulku vaikeutui kun polku huonontui ja kävi jyrkemmäksi. Luikertelipa siinä musta metrin pituinen käärmekin välillä meidän edessämme polulla. Lopulta tultiin puurajalle, puut siis loppuivat ja tavoitteena ollut vuori näyttäytyi kaikessa komeudessaan. Alkoi jo usko pettää jaksammeko nousta ylös asti. Askel jo painoi kummasti. Evästauon aikana virkosimme sen verran että päätimme jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Lähdimme nousemaan meidät ohittaneen hollantilaispariskunnan perässä.

Ja kuinka ollakkaan huippu, 1435 m merenpinnan yläpuolella, saavutettiin vielä hyvissä ruumiinvoimissa. Mäkymät huipulta oli kaiken vaivan arvoiset. Monet kansallispuiston korkea tvuoret näkyivät juhlallisina horisontissa. Erikoista niiden silueteissa oli muotojen jyrkkyys. Jotkut vuosenseinämät olivat lähes pystysuoria, jotkut pitkiä ja kapeita kuin kukon heltta pystyssä.. Vuorten välisisssä laaksoissa näkyi järviä ja jokia elävöittämässä maisemaa. Nautimme eväitä ja aloitimme paluumatkan. Alussa oli aika vaivalloista laskeutua lähes louhikkoa pitkia ensimmäinen 100 m alaspäin. Sitten kulku helpottui, välillä mentiin oikein hyvin rakennettuja pitkospuita pitkin useita kilometreja, välillä sademetsän hämärässä siimeksessä alaslaskeutuvaa huonokulkuista serpentiinipolkua pitkin, kuitenkin koko ajan eteenpäin. Loppumatkasta alkoi vähän huolestuttamaan ehdimmekö metsäsästä poi ennen pimeän tuloa. Tasaista rauhallista vauhtia pitäen saaavuimme eräkeskukseen klo 20 ja kuittasimme itsemme palanneiksi. Täällä on hyvä systeemi, jokaisen vaetamaan lähtevän on kirjattava vihkoon nimensä, reittisuunnitelmansa ja lähtöaikansa ennen lähtöä. Sitten palatessa on velvollisuus kuitata itsensä palanneeksi. Näin valvotaan, että erämaahan ei jää ketään. Meistäkin henkilökunta oli jo vähän huolissaan kun paluu meni niinkin myöhäiseksi. Olivat iloisia kun ilmestyimme ja onnittelivat hienosta saavutuksesta. Emme olleet aivan loppuunväsyneitä palatessamme. Vanha Suomalainen viisaus, ”vauhti tappaa, ei matkan pituus” pitää paikkansa. Raukeina mutta hyvillä mielin päivän hienoista kokemuksista menimme yöpuulle.

11.3.2011, Olavi

Aamulla jatkoimme matkaa kohti Tasmanian pohjoisosaa. Ensimmmäinen etappi oli Quenstown kaupunki. Matkalla pysähdyimme parissa luontokohteessa. Donaghys Hillin näköalapaikalta katselimme alueen korkeimpia huippuja sekä ihailimme Franklin River jokilaaksoa useita satoja metrejä alapuolellamme. Nelson Falls oli unohtumaton paikka. Kilometrin pituinen polku vehreän sademetsän läpi johti putouksille. Polun molemmin puolin maan pinta nousi jyrkästi korkeuksiin. Rinteet olivat kasvillisuuden peittämät. Tämä jyrkkä laakso päättyi n. 30 m korkeaan kalliosenämään joka päältä vesi virtasi alas useina vanoina. Vaikuttava näkymä. Lämmin auringonpaiste, monimuotoinen kasvillisuus, luonnon rauha, virtaavan veden kohina loivat hienon rauhallisen ajattoman tunnelman. Tätä olisi voinut jäädä kuuntelemaan ja katselemaan pidemmäksikin aikaa.

Tie Queenstowniin kulki hienossa vuoristomaisemassa. Välillä oltiin korkealla, välillä jossakin laakson pohjalla, alueen luonto tuli monipuolisesti esiin.

QueensTown on 2500 asukkaan historiallinen kaupunki joka syntyi kun alueelta löytyi 1800-luvun lopulla kultaa. Myöhemmin suomalaissyntyiset veljekset löysivä kuparikentän jokaosoittautui erittäin rikkaaksi. Kaupunkia ympäroivät vuoret kaluttiin paljaiksi tässä huumassa. Kaupungista katsottuna ympäristö muistuttaa kuun maisemia. Kaupungissa on edelleen toimiva kuparikaivos, jossa tunneleita on toistasataa kilometriä ja syvyyttä 800 m. Jatkoimme matkaa ja aloimme katselemaan majapaikkaa. Yritimme majoittua Cradle-Mountain kansallispiston pohjospään keskukseen mutta siellä oli Recepcun mennyt kiinni jo tuntia aikaisemmin, joten emme onnistuneet aikeessamme. Päätimme jatkaa matkaa Sheffieldiin. Matkalla pysähdyimme kyselemään majapaikkaan tienvarren Bed&Breafost paikasta, mutta täynnä se oli. Ilta alkoi pimenemään ja riski ajaa kolari jonkin villieläimen kanssa kasvaa. Jotkin autovuokraamot ovat jopa kieltäneet ajon pimeän aikaan asutuskeskusten ulkopulella tästä syystä. En ole lukenut meidän vuokrasopimuksen pikkutekstiä joten en tiedä miten meillä asia on. 20 km ennen Sheffieldiä tuli Camping paikka jossa oli tarjolla makuuhuoneita. Sieltä löysimme vihdoinkin yösijan. Pimeän tultua pihalla kävi kova kuhina kun kymmenet pikku Wallabit valloittivat pihanurmen

Nelson Falls

Majapaikan olohuone Hamiltonissa

Laakson pohjalla olevan voimalan vesiputkia

kaatunut puu, ja toisen puun kanto, isoja
nuo eukalyptukset

Lampi kulkureittimme varrella.

Shadow Lake

Eukalyptuspuita

Polulle kaatunut puu, onneksi on sahattu kulkuaukko.

Pystyynkuollut eukalyptuspuu.

Eukalyptuspuu kaatunut joen yli.

.

Lake Clair majapaikkamme edesta kuvattuna.

Mt. Rufukselata alas johtava polku/pitkospuut.

Ollaan puurajalla noustessamme mt. Rufukselle. Taustalla
näkyy Lake Clair

Mt. Rufuksen huipulla on tilaa.