Kuulumisia: Uusi-Seelanti, pohjoissaari

3.4.2011, Uusi-Seelanti, pohjoissaari, Olavi

Päivän reitti: Wellington, Levin, Bulls, Mangaweka, Taihape. Aamulla herätesssämme havaitsimme , että puhelimiemme kellot olivat tunnin jäljessä huoneessa olevasta kellosta,. Pienen hämmingin jälkeen muistin, että täällä on siirrytty talviaikaan ja käännetty kelloja tunti taaksepäin. Nykyiset puhelimet seuraavat aikaansa automaattisesti. Saimme tunnin lisäaikaa nukkumiseen.

Klo 10 tapasimme entisen golleegani pojan perheen. Nautimme yhdessä aamiaisen lähistöllä sijaitsevassa kahvilassa. He olivat n. kuukausi sitten muuttaneet tänne töihin paikallisen firman palvelukseen, aikovat olla tääällä pari vuotta. Näin se on nykyajan nuorilla kun on kielitaitoa niin koko maailman työmarkkinat ovat käytettävissä. Eipä sitten muita suomalaisia Uudessa-Seelannissa sitten tavattukaan.

Tapaamisenjälkeen teimme kävelykierroksen kaupungilla. Rannassa oli tori josssa myytiin mm. hedelmiä, leivonnaisia, pikaruokaa ja kalaa suoraan kalastajan veneestä. Wellington on Uuden-Seelannin pääkaupunki jossa on asukkaita n. 200 000.

Puolenpäivän jälkeen lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Tienpäällä havaitsi heti että on tultu toiselle saarella. ¾-osaa väestöstä asuu pohjoissaarella ja se näkyy teillä huomattavasti vilkkaampana liikenteenä. Myös maasto oli muodoltaan erilainen. Pohjoissaarella on paljon jyrkkäprofiilisia mäkiä, eteläsaarelle tyypillisiä tasankoalueita ei juuri ole. Myöskin vuoristoa on vähemmän pohjoissaarella. Taihapessa oli uusi motelli tienvarressa johon majoituimme. Kun resepsuunin mies kuuli, että olemme suomesta hän innostui kertomaan kylän erikoispiirteestä. He olivat siellä kehitelleet saappaanheittokilpailuperinteen jolla pyrittiin saamaan paikkakunnalle julkisuutta ja sitäkautta taloudellista hyötyä. Tämän vuoksi kylän tuloväylän varteen oli rakennettu valtavankokoinen kumisaapas. Kisan tulostasosta on pidetty ranking-listaa ja kuinka ollakkaan suomalainen mies ja nainen johtaa listalla ylivoimaisesti. Miestensarjassa suomi-poika on heittänyt 63,98 m ja vastaavasti leidi viskannut 40,87 m. Parhaan uus-seelantilaisen tuloksen ollessa miesten sarjasa 38,66 m ja leidi sarjassa 24,93 m. Tästä hyvästä kun olimme suomalaisia, vastaanoton mies antoi meille paremman huoneen (jossa oli mm. poreamme) ja alennuksen majoituksen hintaan. Kiitokset tästä näille suomalaisille saappaanheittäjille ketä he sitten olivatkaan.

Yöllä kuulin unen läpi kun juna ajoi aivan motellin vierestä. Tuntui niin kotoisalta kun sama tapahtuu kotonakin.

Aamullla vastaanoton mies kertoi, että hanelle oli syntynyt yön aikana 6. lapsen lapsi. Onnittellimme häntä lämpimästi.

4.4.2011, Olavi

Päivän reitti: Taihape, Turangi, Taupo, Rotorua. Aamulla taas starttasimme liikenteeseen. Sää oli pilvinen ja muuttui pian sateiseksi. Taupon kaupungissa pysähdyimme lounaalle. Taupo sijaitsee Taupo järven rannalla. Järvi on muodoltaan pyöreä, halkaisija n. 50 km. Se on syntynyt tulivuoren purkauksessa n. 200 v ajanlasun jälkeen. Purkaus on nostanut niin paljon tuhkaa ilmaan, että Kiinassa asti aurinko pimeni ja Roomassa aurinko näkyi punaisena (ei kerrottu menikö lentoliikenne silloin sekaisin?:). Järveä katsellessa voi kuvitella kuika valtavat voimat purkauksessa on ollut liikkeellä. Tämä olikin ensimmäinen kosketus vulgaanisiin ilmiöihin joita täällä pohjoissaarella on paljon, varsinkin Rotoroan alueella johon olemme menossa. Kävimme myös Taupon museossa. Siellä oli mielenkiintoinen esitys alueen sahateollisuuden kehityksestä 1800-luvun puolivälistä alkaen. Kaitafilmikuvausta puun kaadon, korjuun, kuljetuksen ja sahauksen menetelmistä ja niiden kehittymisestä oli mielenkiintoista seurata. Lähes 1,5 m halkaisijaisia puita kaadettiin justeerisahalla, erilaisilla vaijerivinssimenetelmillä niitä sitten juonnettiin tienvarteen, höyryveturin vetämällä junalla kuljetettiin sahalle. Raskasta työtä, työsuojelusta ei näkynyt jälkeäkään näissä kuvissa. Museossa esiteltiin myös Maorikulttuuria.

Taupon jälkeen on useita vulgaanisentoiminnan kohdetta. Kävimme katsomassa Kuun kraatteria. Alue oli n. halkaisijaltaan n. 500 m painautuma jossa sieltä täältä maan sisältä nousi höyryä, sihinä vain kuului. Näimme lähistöllä myös voimalaitoksen jossa geotermistä energiaa muutetaan sähkövoimaksi. Lähellä Rotoroaa kävimme Wai-O-Tapussa, puisto jossa on nähtävänä monenlaisia vulgaanisia ilmiöitä. Kekko lähestyi jo sulkemisaikaa (klo 17) joten, emme päässeet ennän sisään. Näimme kuitenkin uuden-Seelannin suurimman kuplivan mutalammikon kuin se ei ollut puiston alueella. Alueelta pois ajaessamme havaitsimme, että pienessä joessa jonka ylitimme oli ihmisiä uimassa. Ilta oli jo hämärtymässä ja sataa tihuttikin jopten veden täytyi siellä olla lämmintä, virrata jostakin kuumasta lähteestä. Pysähdyimme katsomaan tarkemmin asiaa. Löytyi sademetsän ympäröimä joki jossa virtasi lämmintä vettä, ei muuta kuin uikkarit jalkaan ja sekaan nautiskelemaan lämpimästä kylvystä. Joessa oli Israelilaisten nuorten ryhmä, toivottivat tervetulleeksi joukkoon. Vesi oli todella lämmintä, paikotellen liiankin kuumaa. Uimapaikka oli kahden joen yhtymäkohdassa, toisesta haarasta virtasi kuumaa toisesta viileämpää vettä joten etsimällä sopiva kohta joesta sai halutunlämpöisen veden ympärilleen. Puoli tuntia siinä lilluttiin, oli todella rentouttavaa pitkän ajomatkan jälkeen. Illan pimetessä ajoimme Rotoroan kaupunkiin, löysimme sieltä helposti majapaikan jossa oli kunka ollkkaan myös poreamme. Havaitsimme myöhemmin, että lähes kaikki hotellit ja motellit mainostivat itseään kylpylöinä. Täällä lämpöisen veden kehitys ei maksa mitään kun energia siihen saadaan ilmaiseksi maasta. Tämä ilmiö on hyödynnetty mukavalla tavalla.

5.4.2011, Olavi

Päivän reitti: Rotoroa, Hamilton Auckland. Heti aamulla ajoimme 15 km päässä olevaan Waimangu Vucanic Valleyn alueelle jossa nyös on nähtävissä vulgaanisia ilmiöitä. Näimme kuplivia mutalammikoita, höyryäviä lampia, maanraoista puhaltavaa höyryä, valtavia kraattereita jotka ovat syntyneet tulivuorten purkauksissa ym. ym ihmeellistä.

Ajoimme takaisin Rotoroaan, menimme Te Puiaaan joka on Uuden-Seelannin merkittävin Maorikulttuurin keskus. Keskuksen alueella oli myös vugaanista toimintaa. Täällä näimme geysirejä, vettä ja höyryä ilmaan syökseviä aukkoja maassa. Nämä geysirit toimivat jatkuvasti, sellaisiakin on jotka purkautuvat kerran vuorokaudessa. Saimme aimo annoksen tietoa Maorikultuurista ja näimme työpajassa mm. miten valmistuvat taidokkaat puuveistokset.

Saavuimme Aucklandiin n. klo 20, oli jo täysin pimeää. Moottoritietä ajaessa huomasi kuinka laaja kaupunki tämä on. Pyrimme keskustaan, mutta tuntui, että sinne johtavaa ramppia eitule vastaa, ollenkaan. No kun jaksoi tarpeeksi kauan ajaa City Centerin opastaulu ilmestyi näkökenttään ja kohta olimmekin sitten keskustassa ajelemassa pilvenpiirtäjien ja hienojen liikerakennusten välissä etsimässä jotain kylttiä halvasta majatalosta. Mutta näitäpä ei reitillemme osunut, vain yksi hieno hotelli nähtiin mutta se oli varmaan kalleimmasta päästä mitä voi täältä löytyä. Lähdimme sitten ajamaaan lentokentän suuntaan koska niiden lähitöltä yleensä löytyy sopivia motelleja. Ajettuamme 10 km tuli vastaan Motellin kyltti, ajoimme pihaan kyselemään löytyykö tilaa. Täältä sitten varasimme kahden yön majoituksen. Uudessa-Seelannissa (samoin Australiassa) kaupunkien kadut ovat (Suomeen verrattuna) melko heikosti valaistuja, samoin mainostaulut melko näkymättömiä, joten majapaikan etsiminen pimeällä hankaloituu huomattavasti.

6.4.2011, Olavi

Kävimme luovuttamassa vuokra-auton pois lentokentän lähellä olevaan toimipaikkaan. Suunnistus sinne onnistui hyvin kun olin tiedustellut kartasta reitin sinne etukäteen. Kilometrejä kertyi kaikkiaan 2970 km 11 päivän aikana. Auto palautettiin siinä kunnossa kun se oli vastaanotettaessa. Vasemmankätiseen liikenteeseen on jo jotenkin tottunut kun kuukauden on ”väärällä” puolella ajellut. Nyt voisi jo lähteä vaikka Lontooseen ajelemaan kun on täällä vähän syrjemmällä harjoitellut.

Tutustuimme Aucklandiin joka on Uuden-Seelannin suurin kaupunki, asukkaita noin miljoona henkeä. Kaupunki näyttääkin suurelta metropolilta pilvenpiirtäjineen ja hinoine liikerakennuksineen. Ajoimme bussilla ilmaisen kierroken keskustan alueella yleiskuvan saamiseksi. Nousimme SkyToveriin katselemaan maisemia 328 m korkeudesta. Torni on eteläisen pallonpuoliskon korkein rakennus. Sieltä avautui näköala 86 km säteellä joka suuntaan.Riittihän siinä katselemista. Näköakatasanteella oli hyvin järjestetty opastauluja merkittävimpiin kohteisiin. Tuli selville että alue on muotoutunut Voimakkaiden vulgaanisten tapahtumien kautta sellaiseksi kun se tänäpäivänä on. Monien tulivuorten huiput olivat tornista selvästi nähtävissä. Joitakin pienempiä niistä oli aivan keskusta-alueen tuntumassa. Tulivuoret ovat kuitenkin sammuneet, niissä ei ole havaittavissa mitään toimintaa tällähetkellä. Torni on suunniteltu kestämään 8,2 Ricterin asteikon maanjäristyksen jonka keskus on 20 km päässä tornista. Enpä kyllä haluaisi olla tornissa tällaisessa tilanteessa kun tornin huojunta tuntui jalkojen alla jo ilman järistystäkin. Huimapäille oli tarjolla tornista alashyppyjä, lopussa kuitenkin menoa jarrutettiin köydellä jotta ei tulisi liian äkillistä pysähdystä alhaalla. Hyppääjiä näytti riittävän. Omankin pään kestävyyttä sai testata sillä näköalatasanteella oli paikotellen lasilattia. Siihen vaan seisomaan ja katselemaan yli 300m alapuolella olevan kadun liikennettä. Alussa vähän hirvitti, mutta kaikkeen tottuu. Meri ja satama joka on oleelleinen osa Aucklandia näkyi tornista hienosti. Auckland on maailmanympäripurjehtijoiden ehdoton etappipaikka. Täällä on purjeveneitä asukaslukuun suhteutettuna eniten maailmassa. Nyös Harbour silta on lajissaan maailman suurin.

7.4.2011, Olavi

Tämän päivä vietimme rauhallisesti lepäillen motellillanmme, sillä meillä on edessämme pitkä lento Kualalumburiin ja sieltä edelleen Thaimaan Phukettiin. Lähes vuorokausi yhtäjäksoista matkustamista. Pesimme pyykkkiä vieraiden käyttöön asennetulla pesukoneella ja kuivatus rummulla. Uhdasta jälkeä tuli.Lähetimme postipakettina ostoksiamme kotiin kun kaikki ei reppuihimme mahtunut. Kävimme kävelylenkillä lähistön One Tree Hillillä. Kukkula on aikoinaan syntynyt tulivuoren purkauksessa, samanlaisia vuoria löytyy Aucklandin alueeelta peräti 48 kpl.

Kukkula on ollut vanha Maorien asuinpaikka. Sen huipulle oli pystytetty juhlava muistomerkki erään Maoreja auttaneen henkilön muistolle. Maoreille tämä on tärkeä paikka vielä tänäänkin. Käyntimme aikana siellä oli Maorilaisryhmiä jotka kuvauttivat itseään muistomerkin edessä. Kukkulan laelta avautui hienot näköalat koko Aucklandin alueelle.

Kukkulan juurella oli Aucklandin avaruusobservatorio. Kävimme siellä tutustumassa. Paljon havainnollistettua tietoa maailmankaikkeuden syynnystä, galakseista, aurinkokunnasta, tähdistä.

Myös avaruudentutkimus, sen historia ja tämänpäivän menetelmät olivat esillä. Olipa siellä nähtävillä oikea NASAN käyttämä avaruuspukukin. Mielenkiintoinen paikka ja kaiken lisäksi vielä ilmainenkin.

Tavaroiden pakkaus reppuihin jonka jälkeen vielä iltapäiväunet jotta jaksaa yön matkustaa. Ajoimme taksilla lentoasemalle ja normaaalirutiinien kautta pääsimme viimein lentoon hieman puolenyön jälkeen. Lento tapahtui Malesian Airlinesin Boeing 777-200 koneella. Lentoreitti kulki Australian yli. Darvinin kaupungin kohdalla sain seurata mielenkiintoista luonnoilmötä erikoisesta näkökulmasta. Sää oli pilvetön, kaupungin valot näkyivät alhaalla, taustalla oli pilviä. Alueella oli menossa voimakas ukonilma. Valtavat salamat välähtelivä yhtenään valaisten koko kaupungin ympäristöineen. Olipa siinä ilotulitusta kerrakseen.

Aucklandiin päättyi tämä meidän Uuden-Seelannin ralli. Varsinkin loppumatka oli yhtä ajamista. 2 viikkoa on liian lyhyt aika tähän kauniiseen maahan tutustumiseen. Mieliinpainuvia maisemia on nähty, ystävällisiä ihmisiäkohdattu erilaisissa yhteyksissä ja hyvin toimivat palvelut ovat tehneet matkamme helpoksi. Mm. majapaikat ovat olleet hyvätasoisia, kohtuuhintaisia ja niiden saatavuus on ollut hyvä, varsinkin nyt kun ei ole sesonkiaika. Uusi-Seelanti on ollut ehkäpä matkamme hienoin kokemus.