Paluu kotiin

18.4.2011, Suomi, paluu kotiin. Olavi

Finnairin lento Helsinkiin lähti ajallaan klo 0:25. 10,5 tunnin puuduttava istuminen edessä. Lohtuna se, että jokainen istuttu minuutti on kotiinpäin. Lennon alussa ruokailimme joka jälkeen koneen valot sammutettiin ja kaikki alkoivat nukkumaan. No, eipä vain uni tullut silmään, seurasin ajankulua ja lennon etenemistaä edessä olevalta monitorilta. Tunti tunnilta jäljellä oleva matka lyhentyi. Lennon loppuvaiheissa meille tarjottin vielä aamiainen ja sitten laskeutuminen Vantaalle klo 6.15. Siirryimme vähän jännittyneina matkatavarakuljettimen ääreen seuraamaaan tuleeko reppumme sieltä. Pienen odottelun jälkeen ne ilmestuivät eteemme vieläpä ehjinä. Hieno juttu, voimme todeta että koko reissumme on sujunut ilman mitään isompia ongelmia tai mokia. Tuntui mukavalta olla taas tutun kotimaan kamaralla jossa meidän äidinkieltämmekin ymmärretään. Kävelimme tulohalliin ja näimme, että Aino ja Pentti olivat tulleet meitä vastaan. Oli mukava tunne kun koimme, että lapset ovat jo odottaneet paluutamme ja olemme todella tervetulleita. Menimme Ainon luokse aamiaiselle ja saimme tavata ensikertaa pikku Kallen joka syntyi meidän matkamme aikana. Nätisti hymyillen hän otti meidät vastaan. Saimme myöskin nukkua 2 – 3 tuntia joka piristi kummasti.

Puolenpäivän aikoihin ajoimme Maijan luokse Malmille. Sielläkin meillä oli lämmin vastaanotto

Saimme tutustua nuorimpaan lastenlapseen, ihanaan, vajaan viikon vanhaan pikkupoikaan. Nautimme ruokapöydän antimista ja parista kupillisesta Maijan keittämää suomalaista kahvia joka maistui hyvältä.

Iltapäivän lopulla ajoimme Antin luokse Haimooseen. Lämmin vastaanotto odotti sielläkin oli ilo tavata Marja-Leena Antti ja lapset pitkästä aikaa.

Illansuussa ajoimme Riihimäelle Päivikin luokse Ajatuksena myös yöpyä täällä. Jo portailla oli lapset vastassa todeten ”nyt noi tuli”. Kysymyksiä riitti, kävelittettekö te siellä maapalloin toisella puolella ihan oikeesti pää alaspäin, miltä se tuntui. Illalla lämmin pihasauna odotti, Jounin kanssa menin kylpemään pitkästä aikaa suomalaiseen saunaan. Makoisat olivat löylyt. Uni maittoi tämän jälkeen.

19.4.2011

Aamupäivällä lähdimme ajamaan koti kotia Muurameen. Matkalla oli aikaa katsella suomalaista maisemaa. Kovan talven jälkeen kevät täällä on tullut rytinällä, lumet ovat käytännöllisesti katsoen sulaneet. Luonto on vielä elottomassa tilassa joskin kevään merkit ovat näkyvissä. Kaiken näkemämme jälkeen tämä näyttää vähän haljulta.. Vertailukohdaksi nousee sademetsien vihreys, Uuden-Seelannin vuoristot ja tasangot laajoine peltoineen, kirkaat järvet, kirkasvetiset joet, ym, ym.

Mutta kyllähän Suomikin muuttaa ilmettään kun loputkin lumet sulavat, järvet vapautuvat jääpeitteistään, luonto herää taas eloon, tuore vihreys ja kukat värittää maiseman. Tuntuu mukavalta kun kevät on alullaan ja kesä on tulossa. Sopiva hetki palata kotiin.

Saavummepa sitten kotipihaan. Huomaamme, että talo ei ole tyhjä. Suomen lippu on nostettu salkoon, ulko-oveen on laitettu iso koristeellinen taulu jossa lukee TERVETULOA. Astumme sisään. Siellä on odottamassa Anni, Tuulikki ja lapset ja perässämme astelee vielä Timon ja Ansku.

Saamme vastaamme laulutervehdyksen ja halaukset kuten arvovieraat konsanaan. Oli lämmin hetki, Meitä on muistettu ja meistä välitetään. Kahvipöytäkin oli jo katettu ja komea täytekakku koristi pöytää. Joulukoristeetkin oli kerätty pois ja tilalle astettu pääsiäisaiheiset. Siinä nautittiin kahvit hyvässä seurassa ja juttua riitti.

Kun kotimaata katselee kaukaa niin monet asiat pelkistyvät. Mikä elämässä on tärkeää? Suuri rikkaus on läheiset ihmiset, lapset, heidän puolisonsa, lasten lapset, omat sisarukset, ystävät. Heidän kanssaan saamme jakaa elämäämme. Tovottamasti meillä on vielä heille jotakin annettavaa. Kiitollisuus täyttää mielen.

Näin tämä reppumatka on sitten saanut onnellisen päätöksen. Olemme kaikin puolin tyytyväisiä matkan antiin, näkemäämme ja kokemaamme ja siihen että mitään merkittäviä ongelmia matkalla ei ollut. Ei edes mahatautia mikä on melko yleinen vitsaus aasiassa liikuttaessa.

Tämä blogikin loppuu tähän. Kirjoittamisella on ollut monta tarkoitusta, mm

• välittää tietoa matkamme etenemisestä ja kokemuksistamme lapsille, lastenlapsille, sisaruksille ja ystävillemme.
• toimii muistikirjana itsellemme, missä ja milloin liikuimme.

Tiedän, että teksteissä on paljon esim. lyönti- ym muita virheitä kun aikaa kunnolliseen oikolukuun ja tekstin stilisointiin ei ole ollut. Tekstejä on kirjoitettu lentokoneissa , linja-autoissa lentoasemilla, huonoissa valaistusolosuhteissa, loppuillan hiljaisina hetkinä mikä on omiaan lisäämään virheiden määrää. Pahoittelen tätä, mutta katson että on kuitenkin ollut parempi laittaa tekstit eteenpäin raakaversioina kun ei ollenkaan. Toivon näistä on ollut iloa lukijoille. Lämmin kiitos kaikista saamistamme tekstien kommenteista. Niitä oli ilo ottaa vastaan.

                                                               THE END