Kuulumisia: Thaimaa

8.4.2011, Thaimaa, Olavi

Lento Aucklandista laskeutui KualaLumburin kentälle klo 7 aikoihin. Lento sujui kaikinpuolin hyvin, mutta nukuminen matkan aikana ei kyllä onnistunut. Lento Phukettiin lähtee klo 17 joten meillä jäi 10 tuntia odotusaikaa!! KualaLumburin kaupunkiin on matkaa 70 km joten emme viitsineeet sinnekkään lähteä aikaa kuluttamaan, etsimme rakennuksesta hiljaisen nurkkauksen ja vapaita penkkejä ja olkalaukku päänalusena rupesimme nukkumaan. Onneksi isot reppumme buukattiin suoraan Phukettiin jote ne eivät olleet meidän riesanamme. Puolenpäivän aikoihin virkistyneinä heräilimme katselemaan ympärillemme. Lentoasema on aivan uusi, nykyaikainen, siisti ja valtavan suuri. Ihmettelimme kuitenkin kun puolenpäivän aikoihin täällä ei juuri muita ihmisiä näkynyt kuin me ja lentokenttävirkailijat. Asema on varmasti mitoitettu täyttämään pitkälle myös tulevaisuuden tarpeet. Löysimme täältä ravintolan jossa nautimme hyvän lounaan. Kävelimme eripuolilla rakennuskompeksia ja ihailimme monia taidokkaita rakennuksen yksityiskotia. Nautimme kahvit laadukkaassa kahvipaikassa.

Kerrankin oli tilanne että meillä ei ollut kiirettä mihinkään. Oli aikaa vain olla, katsella iltapäivällä vilkastuvaa ihmisvilinää, ihmisiä monista eri kulttuureista mikä näkyi selvästli mm. pukeutumisestakin. Meillä oli aikaa myös keskustella keskenämme matkan kokemuksista, vaiheista ja mitä me näistä voimme oppia. Ihmisten ystävällisyys on puhutellut.

Tulihan sitten vihdoinkin Phuketin lennon lähtöaika, siirryimme toiseen terminaaliin kenttäalueen sisäsällä liikenöivällä junalla. Phuketissa vastaan henki lämmin kostea trooppinen ilma. Outo ilmiö kun Uudessa-Seelannissa oli jo tottunut viileämpään. Lentokenttähotlliin pääsimme taksilla. Paikka oli paljon hienompi kuin odotinkaan. Hieno puutarha jossa puhdas. kirkasvetinen uima-allas. Paikka vaikutti hiljaiselta, vain muutamissa huoneistoissa oli asukkaita. Sehän sopi meille kun olimme tulleet tänne lepäämään pitkä lentomatkan rasituksista. Päätimme olla täällä vielä toisenkin yön. Olihan se rentouttavaa lillua iltapimeällä lämpimän altaan poreissa ja katsella tähtiä ja kuun sirppiä taivaalla.

9.4.2011, Olavi

Thaimaan valitsimme reppumatkamme viimeiseksi etappipaikaksi jotta vaisimme pitää varsinaista lomaa, levätä ja rentoutua pitkän reppumatkan rasituksista. Runsaan kahden kuukauden aikana olemme olleet kokoajan menossa, amulla ei ole tiedetty missä seuravan yön vietämme. Täällä haluamme rauhoittua, olla paikoillaa, nauttia lämmöstä merestä ja kauniista maisemista. Tällaiseen tarkoitukseen Phuket tuntuu sopivan oikein hyvin.

Klo 12 sovimme taksin kanssa saarikierroken tekemisestä, 6 tuntia ajoa ympäri Phuketin saarta. Ajoimme länsirantaa etelän suuntaan, tarkoituksena katsastaa paikkoja mille alueelle ensiviikoksi kannattaisi sijoittua majailemaan. Vastaan tulivat tutut rannat, Kamala Beach, Patong, Karo Beach, Kata Beach. Näistä jälkimmäinen näytti parhaalta vaihtoehdollta. Em rannat tuliva tietoisuuteemme v. 2004 tsunamikatastrofin yhteydeassä. Tämään tsunamin jälkiä ei ole enään nähtävissä. Kävimme myös tutustumassa moniin nähtävyyksiin, mm. Warin temppelialueella, eläintarhassa, Jalokivigalleriassa (emme kuitenkaan ostaneet mitään). Taksikuskimme vei meidät erääseen merenrantaravintolaan(sea food).

Siellä valitsimme altaasta kalan ja ravut joista ateria meille valmisrtetaan ja sittenvain pöytään odottamaaan. Hyvä ateriahan sieltä tuli, oli kiva nauttia sitä merimaisemassa aaltojen loiskiessa terassin kaiteen takana. Viereisessä pöydässä sattui olemaan suomalainen seurue johon tutustuimme. He olivat matkatoimiston järjestämällä matkalla ja majoittuneet Kata Beachille, josta heillä oli hyvät kokemukset. Otimme hotellin tiedot ylös, aikomuksena hankkia majoitus sieltä.

Illan jo pimennyttyä palasimme hotelliimme lentokentän läheisyyteen.

10.4.2011, Olavi

Klo 12 kirjaudiumme ulos lentäkenttähotellista. Samalla varasimme paikan hotellista jota suomalaisseurue eilen suositteli. Otimme taksin ja lähdimme matkaan. Lähellä Phuketin kaupunkia taksi ajoi yllättäen erään talon pihaan, pahoitteli, että näin piti tehdä, olimme vähän ymmällä. Sitten autoon tuli naishenkilö joka rupesi kuppaamaan meille jotain, emme oikein tätäkään ymmärtäneet. Sitten hän pyysi meitä tulemaan sisälle talossa olevaan toimistoon. Selvisi, että tämä oli myyntiagentin byroo. Hän rupesi jo suunnittelemaan meille koko viikon ohjelmaa.. No tyydyimme vai ostamaan huomispäivälle retken Koh Phi Phin saarelle, uimaan ja snorklailemaan. Sitten hän kysyi meidän hotelliamme. Sanoimme, että olemme vasta menossa uuteen majapaikkaan. Hän jatkoi kysymällä joko olemme maksaneet majoituksesta sinne. Kerroimme, että maksua ei ole vielä suoritettu jolloin hän ilmoitti, että ei meidän sinne kannata mennä hevoivat järjestää viereiseen hotelliin vähintään samantasoisen majoituksen ja 30% halvemmalla. Pienen empimisen jälkeen otimme tarjouksen vastaan ja osoiteemme muuttui. Hän lupasi vielä puhelimitse perua tekemämme varauksen. Tämä on osoitus Thaimaalaisten kovasta kilpailusta turistien rahoista ja suuresta palvelualttiudesta. Tämän jälkeen taksimatkamme jatkui. Kirjauduimme hotelliin ja sainmme huoneen. Siisti iso huone 1. kerroksessa, ikkunoista puutarhanäkymä. Huoneessa parveke josta portaat suoraan uima-altaaseen. Kyllä tässä kelpaa olla muutama vuorokausi.

11.4.2011, Olavi

Tänään teimme retken Koh Phi Phin saarille. Näistä on sanottu, että ne ovat tämän alueen saarista kauneimmat. Matkanjärjestäjän piti tulla hakemaan meitä klo 7.30, mutta noutajaa ei näkynyt. Veneen saarelle piti lähteä satamaqsta lklo 8.00. Menimme respasta kyselemään missähän nyt on vika. He soittelivat retken järjestäjälle. Pian selvisi, että noutajalle oli annettu väärä osoite, olivat huudelleet me3itä naapurihotellissa jonne meidän piti alunperin mennä. Veneeseen emme enään mitenkään ehtisi. Retken myynyt agrntti ei hyumannut muuttaa osoitettamme sen jälkeen kun olimme vaihtaneet hotellia hänen aloitteestaan. Respa pyysi meitä kuitenkin vielä odottamaan. Odottelimme hieman allapäin ja pahoillamielin, mielenkiinnolla odotettu retki oli missattu. Hetken päästä tuli mies joka sanoi, tulkaa mukaan lähdemme Phi Phin saariretkelle. Pääsimme mukaan toisen firman järjestämälle vastaavalle retkelle. Tähä oli hyvä osoitus thaimaalaisten improvisointikyvystä ja halusta palvella turisteja, hienoa !

Retkestä tuli hieno kokemus, sää oli erinomainen. Matkaa tehtiin pikaveneellä johon mahtuu n 30-40 henkeä, veneen nopeus 40 solmua, kolmessa moottorissa tehoa yhteensä 675 hv. 50 km matka taittui tunnissa. Saaret aika erikoisia, osa ns. karstivuoria jotka kohoava pystysuorina seinäminä merestä satojen metrien korkeuteen. Sieltä löytyi myös valkoisia korallihiekkarantoja ja puhdasta kisrkasta vettä. Kävimme snorklaamassa erään korelliriutan kohdalla, värikkäitä kaloja riitti.

Apinarannalla asui lukuisa joukko apinoita luonnonvaraisesti, kävimme katsomassa niitä ja ruokkimassa banaaninpaloilla. Eräällä saarista nautimme maittavan lounaan.

12.4 2011, Olavi

Vietimme rennon päivän hotellilla senlähiympäristössä kävellen. Rannan tuntumassa näimme pari miestä korjaamaqssa vanhaa puuvenettä. Kävimpä mielenkiinnolla tutukimassa mitä tehtiin ja millaisilla välineillä. Ihan hyvännäköistä jälkeä tekivät. Heillä näkyy olevan täällä erittäin hyvin veneenrakennukseen soveltuvia puulajeja käytettävissä.

13.4.2011, Olavi

Tämä päivä on Thaimaan uudenvuodenpäivä, jota juhlitaan perinteisin menoin. Asiaan kuuluu että vanhemmat vierailevat lastensa ja lastenlasten luona toivottamassa onnea alkavalle vuodelle. Asiaan kuuluu myös, että toisten ihmisten päälle pirskoitellaan vettä mikä tietää onnea kastellulle. Meitäkin varoitettiin että kaupungilla voi saada vettä päälleen. Iltapäivällä lähdimme sitten kävelylle lähikadulle. Laitoin kaikki vedelle aarat tavarat kuten puhelimen, lompakon, yms. varmuuden vuoksi muovipussiin. Heti näkyi että täällä toisten kastelemiseen suhtautudaan asiaankuuluvalla painoarvolla. Lähes kaikilla oli isot vesipyssyt joilla ruikittiin empimättä vettä vastaantulijoiden ja ohikulkijoiden päälle. Kaduilla liikkui paljon avolavapakettiautoja, lavalla tynnyreissä 400 -500 l vettä ja nuorisoa ja ja vähän vanhempaakin väkeä. Sieltä oli hyvä heittää sankollinen vettä ihmisten ja mopoilla ja skoottereilla ajavien ihmisten päälle. Lähes kaikki kadullakulkijat olivat läpimärkiä.

Pitihän minunkin saada vesipyssy ihan vaan itsepuolustustarkoituksessa. Sopiva ase löytyi kohdalle osuneesta kaupasta. Siitä sitten vaan roiskimaa vettä takaisin niiden päälle jotka minua kasteli. Tulipa siinä sitten roiskittua muidenkin päälle kun pikkupoika minussa pääsi valloilleen.

Kaikilla oli hauskaa, onnentoivotustahan tämä oli. Kaiken huippu oli kun kadulle ilmestyi paloauto jonka tankin päällä oli vesitykki. Sieltä mies ruiskutti varmaan saavillisen vettä kohdalle osuneiden ihmisten päälle. Jos ei aiemmin ollut läpimärkä niin tämän jälkeen kyllä oli. Ollessamme katuruokapaikassa syömässä joku paikallinen hiipi taakseni ja yllättäen kaatoi sankosta vettä niskaani, vatalahjaksi hän sai tarkasti ammutun suuihkun silmilleen.

Kaduilla vallitsi täydellinen vesisotatila! Pikkupojat ja -tytöt olivat elementissään kun kerrankin sai ruiskutella vettä kaikkeen mikä liikkuu. Monia humoristisia näkymiä tuli eteemme.

Vanha arvokkaan näköinen pariskunta kävelee kadulla, molemmilla kainalossaan vesipyssy, jota sitten empimättä käytettiin. Vanha mies hyppii innokkaana vesipyssy kainalossaan ja ruikkii kaikkia kohdalle asuvia, ilme kuin pojanviikarilla. Muutama prosentti ihmisistä näytti sellaisilta, että he eivät ymmärtäneen tällaista menoa. Ei tälle voinut muuta kuin nauraa ja hekotella.

Auringonlaskun lähestyessä menimme läheiselle Kata Beachille uimaan ja ihailemaan punertuneen auringon laskua mereen.

14.4.2011, Olavi

Vietimme päivän hotellilla ja lähiympäristössä.. Illansuusa m,nimme rannalle uimaan ja seuraamaan auringonlaskua kuten eilenkin.

15.4.2011, Olavi

Tänään palasimme lentokentän läheisyydessä olevaan hotelliin. Ajoimme taksilla sinne, tehden kuitenkin ohimennessä kiertoajelun Phuket Townissa. Melko iso kaupunkihan tämä on. Iltapäivän lopulla kävelimme lähelläolevalle Nai Yang Beachille. Tämä on hieno ranta koska se on vielä lähes luonnontilassa ja siellä oli väkeä huomattavasti vähemmän kuin saaren eteläosan rannoilla. Viehättävä paikka. Rannan tuntumassa oli monenlaisia ulkoilmaravintoloita. Valitsimme niistä erään, jossa reunimmaiset pöydät olivat hietikolla 5 m päässä vesirajasta. Pöydissä oli valkoiset liinat ja kynttilälyhty. Oiken romanttinen paikka nauttia illallinen. Illan myötä heikkenevin meren maininkien kohistessa harvakseltaan vieressä ja pohjoisen suunnalla taivas salamoi, luonnon järjestämä ilotulitus katseltavana ja hyvä ruoka loivat puitteet hienolle iltahetkelle. Löytipä alueelta silkkikauppakin. Puhelias Nepalilaispoika myydessään ehti kertoa mielenkiintoisen elämäntarinansakin. 7 vutta sitten tyhjin käsin tänne tuullut, nyt hoitaa omaa silkkikauppa ja räätälibisnestään. Todella yritteliäs kaveri. Hän lähettää säännööllisesti rahaa vanhemmilleen Nepaliin. Löytyipä sitten sopiva kangas, sitä ei ollut tarvittavaa määrää likkeessä nyt, hän lupasi hankkia sen huomiseksi.

16.4.2011, Olavi

Vietimme lepopäivää hotellilla, kuuntelimme netin kautta radiassa olleita vaalikeskustaluja blogia kirjoitellen. Iltapäivän lopulla kävimme hieronnassa. Olipa hyvä , tehokas jalkahieronta. Tämänjälkeen kävelimme Nai Yang Beachiille hakemaan eilen ostetun silkkikankaan ja samalla nauttimaan illallinen siellä.

17.4.2011, Olavi

Tänään alkkaa sitten kotiinpaluu. Kello soi 7.00, suihkuun, tavarat reppuun ja aamiaiselle. Maksoimme hotellilaskun ja kiittelimme henkilökuntaa hyvästä palvelusta. He toivoivat näkevänsä meidät uudelleen täällä. Sitten vain. taksilla parin kilometrin päässä olevalle lentoasemalle. Saimme buukattua matkatavarat suoraan Helsinkiin, niitä ei tarvitse ottaa kannettavaksemme Bangkokissa tai HongKongissa. Saa nähdä tuleeko reppumme sitten Vantaalla hihnalta käsiimme.

Lento Phuketista Bangkokiin tapahtui ThaiAirvaysin Boeing 747-400 koneella, lähtö klo 10.10.. Eipä tällaisella jumbojetillä olla aiemmin lennettykään. Tämä taisi olla suurin kone maailmassa ennen Airbus 380 tuloa markkinoille. Hieno kone, ystävällinen henkilökunta, viihtyisä matka. Vaikka lennon pituus oli vain 1 tunti tarjottiin lennon aikana kuitenkin tuhti välipala.

Bangokin lentokenttä oli jo sinänsä näkemisen arvoinen paikka. Suuri kuin mikäkin, mutta selkeä opastus ohjasi meidät oikeaan paikkaan jatkolentoa varten. Saimme boarding passit Emiratesin lennolle HongKongiin, lähtö 13.45. Emiratesin lento oli myö hieno kokemus. Kone oli upouusi Airbus 380-400, sama tyyppi millä lensimme Singaboresta Australiaa. Lentoaika hieman alle 3 tuntia jonka aikana meille tarjottiin erittäin hyvä runsas lounas. Hienosti tämäkin lento meni. Eipä uskoisi kun netistä tammikuussa googlelta kyseli halvat lennot otsikolla lentoa Phuketista HongKongiin niin tällaiset laadukkaat ja myöskin halvat lennot sieltä sitten tuli. Hinta laatu suhde tosi hyvä. Kyllä täälläpäin maailmaakin asioita osataan hoitaa tehokkaasti ja laadukkaasti.

HongKongissa löysimme Finnairin tiskin helposti kunhan olimme kävelleet kilometrin ja välillä rullaportaita ylös ja alas sekä ajamalla sisäisellä jumnalla tiseen terminaaliin. Suuria ovat nämä maailman metropolien lentokentät, ei voi kuin ihmetellä.

Lento Helsinkiin lähtee puolenyön jälkeen, meille jää lähes 6 tuntia odotusaikaa. Aamulla klo 6.05 meidän sitten pitäisi laskeutua Helsinki-Vantaan kentälle.

Thaimaassa saimme todella viettää lepohetken matkallamme. Lämpötila oli kuitenkin vähän liian korkea meille, päivällä 35 – 40 astetta. Tämä vei vähän haluja tehdä retkiä ympäristöön, mutta saimmepahan levätä senkin edestä. Toisaalta sekin kun oli jo niin paljon nähnyt kaikenlaista niin uuden kokemiseen ei enään tässävaiheessa ollut kovinpaljon vetoakaan. Kotimaa alkoi siintää jo silmissämme.

Kirjoittelin nämä viimeiset rivit HongKongin lentokentällä ja yritän saada ne vielä täällä nettiinkin luettavaksi.