Singabore

Airbus 380-800, kone jolla lensimme Singaboresta Australiaan

Singabore

15.2.2011, Olavi

Hotellihuoneemme oli vaatimaton, ikkunaton mutta halpa joten meille sopiva tähän tilanteeseen.

Hotellista on 2 km lähimmälle maanalaisen asemalle joten kaupungille pääsee täältä helposti.

Singaboressa on oma raha, Singaboren dollari SS$ jonka arvo on n 0,75 EUR.

Valtiomuoto on tasavalta. Vaaleilla valituun parlamenttiin kuuluu 84 jäsentä. Tällähetkellä 82 jäsentä on samasta puolueesta ja 2 joistakin muista puolueista. Lieneekö nämä 82 joitakin Perussingaborelaisia. Näytttää siltä, että maaata on hallittu hyvin, talous on kasvu-uralla, asukkaat näyttävät olevan tyytyväisiä ja ylpeitä sinaborelaisuudestaan. Eräs taksikuski kehui meille kaupunkia. ”Täällä on mailman paras ja toimivin lentoasema, aasian korkein rakennus, maailman siistein kaupunki, tyytyväisimmät asukkaat, paras metro, turvallisin kaupunki ja lisäksi maailman parhaat taksikuskit..” Kaupungissa näkyi useita isoja rakennustyömaita joten kasvu jatkuu edelleen.

Aamulla lähdimme retkelle Kaupungin eteläpuolella olevalle Santosin saarelle. Se on viikonloppuisin kaupunkilaisten suosima ajanviettopaikka, siellä on uimarantoja, kahvilota ja ravintolaoita joka makuun, luontopuistoja ja monelaisia muita aktiviteetteja. Menimme kaupungille metrolla, siirryimme saarelle cablecarilla, l. kabiini hissillä. Jälleen saimme ihailla hienoja maisemia lintuperspektiivistä.

Kävelimme luontopolkua jonka varrelle monin tavoin esiteltiin sademetsän kasvistoa ja eläimistöä.

Kävimme myös perhospuistossa tutustumassa aasian pehosiin. Niitä oli nähtävissä kaikissa kehitysvaiheissa, toukka, kotelo, kuoriutunut valmis perhonen. Kyllä luonto on ihmeellinen.

Siirryimme bussilla uimarannalle. Täällä on useita reittejä joissa bussit kiertävät jatkuvasti ja kuljettavat veloituksetta matkustajia. Löysimme sopivan uimarannan, nautimme vilvoittavasta vedestä. Uinti piti lopettaa kun päälle nousi trooppinen sade/ukkoskuuro. Olihan mahtavaa vedentuloa. Vaikka olimme katoksessa suojassa medän vaatteet kastuivat kun tuuli heitti vettä myös vaakasuunnssa. Mutta kyllähän kesä kastelemansa kuivaa, saimme todeta, että tämä suomalainen sanonta pitää paikkansa täälläkin.

Palasimme kaupunkiin, menimme CityHalliin jossa Singaporejoen rannalta löytyy useita hienoja ulkoilmaruokapaikkoja. Oli mieliinpainuva hetki illan hämärtyessä ja suurkaupungin värikkäiden valojen syttyessä nauttia hyvä päivällinen hyvässä seurassa. Valot heijastuvat upeasti joen pinnasta antaen tunnelmaan mukavan lisäefektin. Ruokailun jälkeen menimme vielä veneajelulle singaborejoelle. Veneestä näimme Singaboren ultramodernin keskustan iltavalaistuksessa, ainutlaatuista katseltavaa. Veneet joilla kiertoajeluja tehdään ovat akkukäyttöisiä joten ne ovat hiljasia kulkijoita.

16.2.2011, Olavi

Tänään ostimme liput Hop in Hop out sightseeing bussiin. Täältä saimme monnipuolisen kuvan kaupungista. Valiptettavasti meillä oli lian vähän aikaa, emme voineet hypätä pois tutkimaan tarkemmin mielenkiintoisia kohteita, mutta jospa ssitten seuraavalla kerralla... Signaboresta jäi erittäin myönteinen kuva. Kaupunki on siisti, turvallinen, paljon hyvinhoidettuja puistoja, istutuksia, viheralueita, ihmiset ystävällisiä, auttavat mielellään turistia. Miellyttävin paikka tällä matkalla, voisi tulla uudelleen vaikka vähän pidemmäksikin ajaksi.

Klo 17 takaisin hotellille hakemaan reppumme ja sitten taksilla lentokentälle. Lentosemalle päästyämme totesimme, että taksikuskimme puheet eivät olleet katteettomia. Hienoin lentoasema joka olen koskaan nähnyt. Lähtevän liikenteen puolella on kokolatttiamatot. Tämä vaimentaa melun olemattomaksi, ei kuulu askelten kopina eikä laukkujen puörien jakuva jyrinä kuten muualla. Koristelussa oli käytetty paljon oikeita kasveja, värit oli valittu hyvin, rauhalliset, pirteät, tilaa riittävästi. Viihtyisä hiljainen paikka jossa voisi odotella koneen lähtöä pitempäänkin

.

Chekkauken jälkeen havaitsin, että lennämme Melbourneen ihkauudella Airbus 380-800 koneella, mielenkiintoista. Tämä konehan on tällähetkellä mailman suurin ja nykyaikaisin, strategiset mitat, pituus72,7 m, siipien kärkiväli 79,8 m, lentonopeus 920 km/h, lentokorkeus 10,7 --- 13,11 km, matkustajamäärä 450. Qantas Airwaysilla on näitä 8 kpl. Matkustamot on sijoitettu 2 kerrokseen, Bisnesluokka yläkrrassa Economy ja turistiluokat alakerrassa. Löysimme paikkamme alakerrasta penkkiriviltä 83. taaksemme jäi vilä 4-5 penkkiriviä. Yhdellä rivillä on 10 paikkaa, välissä 2 käytävää. Istumapaikalla oli enemmän tilaa kuin aiempien lentojen pienemmissä koneissa. Koneen rivuperäsimen päälle oli sijoitettu videokamera jonka lähettämää kuvaa voi seurata edessä olevasta monitorista. Samasta monitorista voi seurata lennon etenemistä kartalla, muita lentoon liittyviä tietoja, uutisia yms. Ihmeellistä kyllä, turbulenssit heittelivä tätäkin jättiläistä samalla tavalla kuin pienepiäkin koneita, muta onhan tässä tietysti pinta-alaakin enemmän mihin tuuli voi tarttua. Saavuimme aamulla varhai onnellisesti perille Melbourneen, tällä kertaa kaikki 4 RollsRoycsen suihkumoottoria kesti ehjinä loppuun saakka. Kunnioitettava tekniikan huippuluomus tämäkin.

Aasialainen perhonen

Singaboren keskustan pilvenpiirtäjiä

Malesia

10.2.2011, Olavi

Ensimmäinen aamu KualaLumburissa valkeni. Suunnittelimme päivän ohjelma,: tutustuminen kansallismuseoon, käynti museon vieressä olevassa isossa puistossa jossa mm. lintupuisto orkideapuisto, perhospuisto ym.ym., illalla Kiinalaisessa kaupungissa.

Kasallismuseo oli mielenkiintoinen paikka. Tietoa sai alueen kehittymisestä, asuttamisesta, kulttuureista, luonnosta, varhaisesta merenkulusta, silkkitiestä, kaupankäynnistä ja ties mistä enemmän kuin mitä jaksoi kerralla sulattaa. Taidokkaasti tehdyistä esineistä voi nähdä, että täällä on asunut taitavia ihmisiä jo tuhansia vuosia sitten. Nyky Malesia koostuu 13 liittovaltiosta, joista 11 on malakan niemimaan eteläosassa ja 2 Borneon saarella. Aiemmin Singaporekin kuului Malesiaan, mutta se itsenäistyi 1956 erillilliseksi valtioksi. Alueen vimeisten vuosisatojen historia on värikäs. Portugalilaiset valloittivat Melakan alueen 1500 luvun alussa ja hallitsivat sitä n. 150 v. Tämänjälkeen Hollantilaiset ottivat alueella vallan käsiinsä. Monien vaiheiden jälkeen Britit saivat alueen haltuunsa kun Hollantilaiset kanssa sovittiin useiden eri alueiden hallinnasta ja tässä jaossa Malesia jäi Briteille. Toisen mailmansodan vaikutuksesta Malesian liittovaltio itsenäistyi v 1957.

Malesian rahaykkö on Ringgit (RM)., 1 EUR = noin 4 RM.

Kävimme lintupuistossa, jonka sanottiin olevan lajissaan mailman suurin. Heti portista sisäänastuttua allekirjoittaneen olkapäiille lensi pari papukaijaa tekemään lähempää tuttavuutta. Puistossa oli nähtävissä monipuolinen otos trooppisen alueen linnuista.

Päivä oli tosi kuuma, taksikuskin mukaan lämpötila oli 38 – 40 astetta. Eipä tarvitse palella. Tämän vuoksi jätimme orkideapuiston väliin tältä päivältä ja menimme Kiinalaiseen kauppakeskukseen.

Kaikinpuolin värikäs paikka, tavaraa tarjolla valatavasti, mitä erilaisempiin tarpeisiin.

Illan hämärtyessä siirryimme China Townin suositulle markkinakadulle. Kadun molemminpuolin oli myyntipöytiä täynnä kaikenlaista tavaraa ja kadut aivan täynnnä ihmisiä kävelemässä ja kaupanhieronnassa. Värikäs kokemus

ChinaTownista kävelimme hotellille ja asetuimme levolle.

Pertronas tornit yövalaistuksessa

Näkynä Menera tornista

Petronas tornit

Ostoskeskuksen kupoli sisäpuolelta

11.2.2011, Olavi

Muuttopaivä. Pakkasimme reppumme ja ajoimme taksilla kaupungin ulkopuolella olevalle bussiasemalle, josta sitten jatkoimme matkaa bussilla Melakaan. Melaka on vanhin, historiallisesti merkittävin kaupunki, jonka tarina alkaa jo 1200 luvulta.. Täältä käsin siirtomaaisännätkin ovat hallnneet aluetta. Taksikuskikin puhui white controllista kun kerroimme Melakaan menosta. 150 km matka taittui 2,5 tunnissa hyvässä ilmastoidussa bussissa. Tien varret olivat pääasiassa istutettua öljypalmumetsää ja myöskin kumipuuta näkyi runsaasti. Palmuöljy onkin yksi Malesian merkittävin vientituote. Siitähän Neste Oy:kin tekee biodieseliä Suomessa..Uskomattoman suuret alueet on öljypalmun kasvattamiseen käytetty. Myöskin kumi on Malesialle merkittävä vientituote.

Majapaikaa Melakasta emme olleet varanneet etukäteen. Ystävällisen taksikuskin avustuksella löysimme sopivan hotellin kävelymatkan päässä kaikista merkittävistä historiallisista kohteista. Bussista poistumisesta oli kulunut puoli tuntia ja olimme jo kantaneet tavaramme hotellihuoneeseemme, kyllä täällä turistia palvelllaan, ihmeellistä !

Lähdimme tutustumaan kaupungin keskustaan. Nousimme näkötorniin. N. 50 m korkean maston ympärille asennetu pyörivä näköalatasanne nousi huippuun. Lintuperspektiivistä saimme nopeasti yleiskuvan alueesta. Tornin vieressä oli merimuseo. Pääkohde siellä oli alkuperäisen portugalilaisen purjelaivan (laiva jollaisia portugalilaiset käyttivät 1500 luvulla valloittaessaan alueen) mukaiseksi rakennettu laiva jonka sisälle oli kerätty paljon aineistoa entisajan merenkulusta ja portugalin valloitusretkastä alueelle. Ihmetytti miten portugalilaiset olivat saaneet näin suuren positiivisen huomion vaikka kyseessä oli alueen valloittaja.

Ilta alkoi hämärtyä joten oli hyväaika lähteä katsomaan kiinalaista kaupunkia. Menimme sinne riksoilla. Riksa on polkupyörä johon on rakennettu kahden istuttava sivuvaunu. Täällä ajopelit oli koristeltu toinen toistaan runsaammilla tekokukka-asetelmilla, led-valoilla ja musiikkisoittimilla. Otimme matkan ilman kovaäänistä musiikkia. Mukavastihan se parin kilometrin matka (20 min) meni ympäristöä katsellessa. Kaupungissa oli iltamarkkinat, pääkadun varret täynnä muyyntipöytiä ja hyvin monenäköistä väkeä tien täydeltä.

12.2.2011, Olavi

Sunnuntaina tutustuimme muutamiin lähialueen museoihn ja kävimme kaupungin läpi virtaavalla joella veneellä sightseeing ajelulla. Illalla nälkä yllätti, kävimme paikallisessa Macissä syömässä hampurilaisen. Palatessa kuljimme markkinapaikaksi muutetun kadun läpi. Kaikenlaista tavaraa oli taas kaupan ja halvalla.

13.2.2011, Olavi

Jälleen muuttopäivä. Taksilla lija-autoasemalle ja bussilla Singaboreen. Sama bussi vei perille saakka, rajalla juoksuttiva meitä kaksi kertaa tavaroidemme kanssa tarkastuspisteiden läpi.

Tie Melakasta Singaboreen oli jällen hieno 3+3 kaistainen moottoritie, ja teiden varsilla horisonttiin asti ulottuvia öljypalmumetsiä. Nopeasti tuo 250 km matka taittui. Loppumatka bussiasemalta hotellille taittui taksilla. Ensivaikutelma kaupungista: siisti, puistot, nurmikot hyvin hoidettuja, paljon vihreää näkyvissä, löytyy avaruutta joten tunnelma rauhallinen viihtyisä.

 Näkymä pyörivästä näkötornista

Portugalilainen sotalaiva 1500 luvulta

Filippiinit, Manila

2.2.2011,  Olavi
Lentomatka HongKongista Manilaan kesti 2 h, sujui mukavasti. Heti koneesta poistuttaessa vastaan tulvi lämmin, kostea trooppinen ilmasto. Nyt  on lämmintä !  Heti kentällä huomasi, että on tultu toiseen maahan, tarkat turvatoimet, poliiseja ja vartijoita joka nurkassa, heti jos muutama ihminen pusähtyi keskustelemaan hekeksi oli jokin univomuinen mies kyselemässä mikä on ongelma ja patistelemassa eteepäin. Tuntui vähän oudolta, mutta meidän turvaksihan tämä kailkki oli tarkoitettu. Otimme taksin läheiseen lentokenttähotelliin. Taksikuskikin tarkisti, että kaikki auton ovet olivat lukittuina ennenkuin lähdettiin liikkeelle. Kadut olivat pimeitä, eikä yhtään kulkijaa näkynyt puolenyön aikaan. Hotelli löytyi, majoitumme ja nukuimme liikenteen melusta huolimatta hyvin.

Aamutoimien jälkeen kirjauduimme hotellista ja suuntasimme Manilan keskustan ulkopuolelle varaamaamme toiseen hotelliin (Parque Espana Recidence Hotel). Hotelli tilasi meille taksin. Taksin kuljettajana oli Elmeri, fiksuntuntoinen hyvin englantia puhuva mies. Puolentunnin matkan aikana hän esitteli meille Manilan ja Filippiinien oloja sekä kertoi mihin meidäm kannattaisi täällä tutustua. Lupautui myöskin toimimaan jos niin haluamme oppaana ja kuljetttajana retkillämme. Otimme puhelinnumeron talteen. Liikenteessä oleva kalusto näytti olevan aikalailla erilaista kuin mihin on tottunut. Polkupyöräriksoja, treecyckel-kulkuneuvoja sekä jeepney autoja.

Threecyckel menopeli

Jeepney minibusseja

Threecyckeleiksi kutsutaaan moottoripyöriä joihin on lesätty katettu sivuvaunu, joskus itsse pyöräkin on saanut katteen. Näitä on erittäin paljon liikenteessä, ja kaikki erilaisia. Yleisimmin nämä oli rakennettu Kavasaki moottoripyörän ympärille. nimensä ne ovat saaneet siitö että ne on tarkoitettu kolmen henkilön kuljettamiseen, mutta nähtiimpä kerrran kuudenkin hengen pakkaanuneen tämän menopelin kyytiin.



Jeepney minibussit ovat liikenteen väriläiskiä. Näitäkin on erittäin paljon. Koko maan julkinen liikenne on pääosin näiden varassa. Nämä ovat filippiiniläistä handmade tekoa.
Pohjana on ollut USA:n armeijan jeepit joita on sitten pidennety ja muutemkin modifioitu henkilöliikenteeseen sopiviksi. Kahta samanlaista Jeepneytä ei ole olemassakaan.Matkustamoon sisälle mennään takaa, yleensä siinä oli vain aukko, harvoin ovi.



Uusi hotelli on tasokas ja tilava viihytisä majapaikka 5 päivän ajksi. Ajattelimme ottaa pari päivää rennosti lepäillen joka jälkeen lähdemme retkeilemään ympäristöön. Iltapäivällä kävimme lähistöllä olevassa ostoskeskuksessa Alabang Town Centerissä.  Olihan keskuksella kokoa, eipä taida suomesta löytyä vastaavaa. Onneksi repun tilavuus on jarruttamassa impulssiostoksia. Hintataso täällä on huomattavasti alempi kuin suomessa. Filippiinen rahayksikkö on peso.  1 peso= 0,0185 EUR. Täällä tuntee itsensä melkein miljonääriksi kun kerralla nostaa vaikkapa kymppitonnin.

3.2.2011, Olavi
Päivällä otimme aurinkoa hotellin kattoterassilla ja katselimme 19. kerroksesta avautuvia maisemia. koko näkyvä alue on asuttua. Selvittelimme lähialueen retkikohteita ja toteutusmahdollisuuksia. Parhaaksi vaihtoehdoksi jäi Elmerin apuun turvautuminen. Puhelinsoitto ja Elmeri lupasi olla aamulla klo 9 hotellillamme valmiina matkaan.
Iltapaivän lopulla lähdimme käymään hotellin vieressä olevassa ostoskeskuksessa. Kokoa oli tälläkin ihan kiitettävästi.

4.2.2011, Olavi
Aamulla Elmeri jo odotteli meitä sovittuna aikana. Sovimme päivän ohjelmaksi: käynti Tagaytay tulivuoren kraaterijärvellä, Marcosin palatsilla, ja matkan varrella sijaiteva suosittu picnic-puisto. Ja eikun matkaan.

Ajoimme Tagaytayhin jonne oli tunnin ajomatka. Matkan aikana näimme kaikenlaista, ananasviljelmiä, riisipeltoja, mangopuita, banaanitarhoja, kahvipensaita, ym. mielenkiintoista. Selvisipä sekin, että täällä on ainakin yksi paperitehdas. Kysyimme Elmeriltä mistä maista turistit tänne tulevat, vastaus oli: paljon tulee Japanista, Koreasta, Malesiasta, Amerikasta ja vain kolme Suomesta. Liikenne täällä näytti aluksi aivan kaottiselta. Kaista ajon kanssa oli niin sun näin, sivulta tunkeuduttiin muun liikentee sekaan enempiä odottamatta yms. Mutta kun tätä on enempi seurannut on kuva muuttunut hallitummaksi. Täällä toisia ja tienkäyttäjiä kunnioitetaan , myös kevyt liikenne huomiodaan tarkasti. Tilaa annetaan omista oikeuksista luopumalla. Äänitorven käytössä ei juurikaan säästellä. Äänimerkki on liikenteessä kuitenkin tärkeä viesintäväline. Sillä tiedotetaan toiselle, esim. olen huomannut sinut, aion ohittaa, säilytä suuntasi. Tällaisella yhteispelillä kaikki sujuu hämmästyttävän hyvin. Suomessä äänitorven soitto tarkoittaa yleensä , että olet töpännyt, olet loukannut oikeuksiani. Täällä on melko vähän liikenneonnettomuuksia huolimatta siitä, että tiet ovat täynnä kulkijoita. Ajonopeudet ovat myös hyvin maltillisia. Elmeri on hyvä ja luotettava kuljettaja. Koulutukseltaan hän on poliisi joten matkanteko tuntuu turvalliselta.

Lähestyessämme määränpäätä tulimme valtavan jyrkästi laskevan kraatterin reunalle , alhaalla kraattetterin pohjalla (600 m alempana) oli iso järvi, 10 km halkaisijaltaan. Järven keskellä näkyi joitakin saaria. Huikea maisema ! Ajoimme alas järven rannalla olevaan kylään. Siellä matkailutoimistosta ostimme retkipaketin johon sisältyi: moottorivenematka järvellä olevaan saareen, ratsatus hevosella saaren huipulle ja ruokailu retkeltä palattua.

Venematka n. 4 – 5 km oli mielenkiintionen. Vene oli n. 7m pitkä, kapea ja varustettu sivuille asennetuilla vakaajaponttoneilla. Kulki hämmästyttävän nopeasti. Moottori oli otettu jostain Nissan merkkisestä autosta ja asennetu paikalle vaihdelaatikkoineen, niinpä sitten veneessä olikin kytkinpoljin ja vaihteita yksi taakse ja 5 eteen. Kohtalaisesta tuulesta huolimatta vene kulki vakaasti. Järven max. syvyys on n. 1000m. Järvessä on kalaa ja rannassa näimme kaksi kalankasvatussysteemiä.

Rannalla nousimme muulien selkään ja matka huipulle alkoi. Etenimme kapeaa kiemurtelevaa ja paikoin jyrkkääkin polkua rinnettä ylös. Matkaa kertyi arviolta 3 km. Aikamoista hommaa tuo ratsatus, vaikka opas kulki vierellä ja piteli suitsista kiinni koko ajan. Hiki siinä tuli kun ei osannut heti ottaa tarpeeksi rennosti. Alastulo oli vielä nousua vaikeampi.

Ylhäällä avautui taas hieno näkymä kraateriin, halkaisijaltaan n. 1 - 2 km suppilo jonka pohjalla järvi. Sillä täällä maasta nousi höyryä ja järvessäkin näkyi kuplivia kohteita osoituksena vulgaanisesta toiminnasta. Ajoittain tulivuori on niin aktiivinen, että saaren asukkaat joudutaan evakuoimaan.

Retken jälkeen ruoka maistui pihalla olevassa bambumajassa.

Lounaan jälkeen ajoimme Marcosin palatsille, sijaitsee korkealla vuoristossa. Paikka oli käyntimme aikana pilven sisällä, oli kosteaa, tihkutti vettä. Markoshan oli Filippiinien presidentti joka hallitsi maata diktaattorin ottein. Hänet syöstiin vallasta 1987 jonka vuoksi joutui lähtemään maanpakoon Havaijille. Oli aikanaan rakennuttanut komean palatsin itselleen. Vallankumauksen jälkeen palatsi on jätetty täysin ränsistymään, paikat oli todella surkeassa kunnossa. Täällä oli kuitenkin kaikenlaista turistirihkamaa myytävänä. Kansa on antanut paikalle nimen People´s Park In The Sky.

Paluumatkalla pysähdyimme hienoon picnic puistoon jossa oli monenlaisia aktiviteetteja niin aikuisille kuin lapsillekin. Täältä voi varata oman ”huvimajan” levähtämistä ja eväiden syöntiä varten. Viihtyisä paikka jossa olisi voinut viettää enemmänkin aikaa.

Sovimme vielä Elmerin kanssa, että huomena teemme retken Pagsanjaniin ja matkan varrella oleville kuumille lähteille. Siis aamulla jälleen klo 9 nähdään.

Kraaterijärvi, keskellä saari jossa kävimme

Tällaisilla venaillä liikuttiin järvella

Bambu-urkujan fasadia Manilassa

Saaren keskellä oleva kraateri

5.2.2011, Olavi

Klo 9 lähdimme kohti Pagsanjania. Alussa ajoimme runsaat 10 km 4-kaistaista moottoritietä jonka jälkeen matka jatkui Suomen kantateiden tasoisia teitä pitkin. Moottoritiellä etenimme nopeasti (max. nopeus täällä 100 km/h). pienemmillä teillä eteneminen on ruuhkaisuudesta johtuen hidasta.

Reittimme kulki laajan riisinviljelyalueen läpi. Nähtiin eri vaiheissa olevia riisipeltoja. Täällä riisisato voidaan korjata kolme kertaa vuodessa.

2 tunnin kuluttua saavuimme määränpäähän Bumbungan River´in rannalle. Ostimme täältä Kanoottiretken joelle. Tästä tuli unohtumaton kokemus. Kanootit olivat pitkiä, kapeitala matalalaitaisia. Me kolme istuimme kanootin keskellä, eteen ja perään tuli paikalliset melojamiehet. Alkumatkassa moottoroitu kanootti veti meitä 10 kanootin letkassa. Tuli ensimmäine koskipaikka jolloin vetoköysi irroitettiin ja miehet tarttuivat meloihin.

Kun koskipaikoissa vauhti hiipui miehet työnsivät jaloilla vauhtia väylän vieressä olevista kivistä ponnistaen. Jollei tämäkään riittänyt he hyppäsivä veteen ja työnsivät kanootin koskesta ylös. Pahimmissa paikoissa väylän poikki oli asettu putkia joiden varassa kanootti liuutettiin ylös. Näin ylitettiin yli kymmenen koskipaikkaa. Rankkaa touhua miehille ja sivustakatsojillekin. Miesten kertoman mukaan konoottimatka yhteen suuntaan oli 6 km, mutta saattoihan tuossa olla vähän ns. lapinlisää, tai mitähän lisää se täälläpäin nyt sitten onkaan. Viimein saavuimme melontamatkan päätepisteeseen Pagsanjan Falls putoukselle.

Valtava vesimäärä syöksyi n. 20 m korkeudesta alla olevaan suvantoon. Tässä olisi ollut vielä mahdollisuus mennä lautalla vesiputouksen takana olevaan Devil´s Gave luolaan: emme halunneet mennä , olisihan se tiennyt varmaa kastumista, kun ei kuivia vaihtovaatteitakaan tullut mukaan. Paluumatka olikin sitten yhtä juhlaa. Laskettelimme kosken toisensa jälkeen taitavien miesten ohjauksesa. Oman lisänsä tähän toi jatkuvana virtana vastaantulevat toiset kanootit. Taitavasti tässä väisteltiin täydessä vauhdissa toisiamme ja törmäämättä väylän vierellä oleviin kiviin. Kyllä kanoottimiesten täytyy tuntea jokaisen kosken kaikki kivet jotta tämä onnistuu. Välilllä kanootti kallisteli sen verran, että vettä hörppäsi sisään. Housunpuntit siinä kyllä kastuivat. Kaatumatta kuitenkin selvisimme lähtöpaikkaan. Maksoimme melojille asiaankuuluvat tipit ja kiitellen hyvästelimme nämä taiturit. Joella kävi koko ajan kova liikenne, pääasiassa korealaisten miehittämät kanotit olivat nyt liikenteessä.

Paluumatkalla kävimme SpringRosan kuumilla lähteillä kylpemässä. Maasta pulppuava kuuma mineraalipitoinen vesi johdetaan altaisiin jossa voi uida ja nautiskella veden lämmöstä. Mineraalipitoisuutensa vuoksi tämän pitäisi olla myös iholle hyvää hoitoa. Altaita ympäröi kaunis hyvinhoidettu puutarha. Täälläkin oli vuokrattavana ”huvimajoja” tukikohdaksi jos aikoo oleskella alueella koko päivän. Kaunis luonnnonläheinen paikka ja ystävällinen palvelu.

Palasimme hotellille ja päätimme, että sunnuntaina vietämme lepopäivän. Sovimme Elmerin kanssa, että hän tulee maanantaina hakemaan meidät hotellilta klo 10. maanataina vaihdamme hotellia, menemme kanta Manilan alueelle, aivan keskustaan tarkoituksena tutustua lähemmin kaupunkiin.

6.2.2011, Olavi

Vietimme rauhallisen päivän hotellilla, Päivän aikana blogikin saatiin ajantasalle.

7.2.2011, Olavi

Aamulla klo 10 kirjauduimme hotellista ulos ja hyppäsimme Elmerin kyytiin, suuntana Manilan keskusta. Ennen Mikrotel hotelliin kirjautumista päätimme katsella kaupunkia. Ajoimme vanhaan kaupunkiin Intramurokseen, mikä on vanhin historiallinen alue Manilassa, tunnetaaan myös nimellä Ciudad Murada (= Muurien ympäröimä kaupunki). 5 km pituinen massiivinen linnoitusmuuri on valmistunut 1606. Linnoitettu kaupinki oli kaupan, koulutuksen, hallinnon ja kirkon keskuspaikka Espnjan siirtomaa-aikana. Alueella oli kaksi kirkkoa. Manila Cathetral, roomalaiskatolinen kirkko joja on tuhottu ja rakennettu uudelleen useita kertoja samalle paikalle v. 1581 jälkeen. Tämä on Filoippiinien tärkein kirkko. San Agustin Church, vanhin säilynyt kivikirkkoFilippiineillä, on myös UNESCO:n suojelukohde. Toisen mailmansodan ajalta tällä alueellan on verinen historia.

Seuraavaksi pysähdyimme Ocean Parkiin, joka kauppa- ja vapaa-ajan keskus. Kävimme siellä akvaariossa, ihmettelemässä kaikenlaisia valtameren eläviä.Toivottavasti näitä vielä nähdään lisää Cairnsissa, isoilla valliriutoilla

Kävimme Elmerin ehdotuksesta katsomassa eräässä vanhassa kirkossa olevia Bambu-urkuja. Niiden iäksi ilmoitettiin kunnioitettavat190 v. Ovat kertoman mukaan ainoat toimivat bambu-urut mailmassa. Näillä soitetaaan vieläkin joka sunnuntai. Urkujen lähes kaikki pillit on valmistettu bampusta, yksi äänikerta oli metallista,nämä oli sijoitettu vaaka-asentoon, fasadipillien alle. Urkujen rakenne on tietenkin mekaaninen ja tarvittava ilmanpaine tuotetaan nykyisin sähköllä. Ostimme pari CD:tä uruilla soitettua musiikkia. Mielenkiintoinen paikka.

Päivän loppuhuipennus oli ruokailu paikallisessa sea-food ravintolassa. Syötävät eläimet valittiin kadun varressa olevalta tiskiltä. Valintamme oli: katkarapuja, rapuja, mustelala, kala. Ravut olivat vielä eläviä ja ei muutkaan vanhoja olleet, taatusti tuoretta. Sitten vain pöytään odottamaan mitä keittiö saa niistä aikaiseksi. Ja tulihan sieltä nopeasti valmista. Ruoka oli todella maukasta, hyvin maustettua, riisin kanssa nautittuna erinomaista. Todella hieno kokemus nälkäiselle reppumatkaajalle.

Sovittiin vielä Elmerin kanssa, että huomena tavataan klo 8 ja aloitetaan uusi retki hänen opastuksellaan.

8.2.2011, Olavi

Aamulla klo 8 starttasimme, suuntana San Pablon kaupunki ja siellä oleva Villa Esqudero. Tämä paikka on toiminut Filippiinien espanjalaiskauden ensimmäisen presitentin Eskuderan asuinpaikkana. Kaunis kyvinhoidettu luonnonläheinen paikka kookospalmueatsän ympäröimänä.

Alueen läpi virtasi joki. Escuderon perhe perusti tilan 1872.

Tutustuimme ensiksi kirkkoon joka toimi myös Escuderon perheen museona. Tyypillinen katolinen kirkko, koristeelista, brameaa. Museoesineistö oli kiinnostavaa, antoi kuvan miten täällä on aikoinaaan asuttu ja eletty.

Museon jälkeen siirryimme seuraavaan kohteeseen karaubon vetämissä vankkureissa Karaubo on nautaeläin jota täällä on käytetty vetojuhtana. Tulimme joen rantaan, joessa oli putous, korkeus n.6m. Putouksen jälkeen olevaan suvantoon oli rakennettu ravintola. Kävimme siellä lounastamassa. Hauska paikka, ”lattialla” (=joen pohjassa) virtasi vesi ( 10 – 15 cm) sinne piti kahlata puolisääreen vedessä. Lounas oli hyvä ja tunnelma ainutlaatuinen.

Kävimme vielä altaalla uimassa ja ongella joella. Yksi pieni Filapia sieltä nousi, päästimme sen takaisin kasvamaan.

Paluumatkalla ajoimme Makati nimisen kaupunginosan kautta. Makati on Manilan hallinnollinen ja liike-elämän keskus. Siellä on pääasiassa toimistokäyttöön rakennettuja komeita nykyaikaisia pilvenpiirtäjiä. Täällä köyhyys ja rikkaus kohtaavat. Aivan pilvenpiirtäjien vieressä asuu ihmisiä aivan slummi olosuhteissa. Kysyimme Elmeriltä miten ”slummien asukkaat suhtautuvat tähän nähtävissä olevaan elintasokuiluun. Hän kertoi, että ihmiset ajattelevat, että raha ei tee ihmistä onnelliseksi, onni löytyy muualta, läheisistä ihmissuhteista. Tämä sama on nähtävissä Elmeristäkin, perhe, lapset ja lasten lapset ovat hänelle tärkeitä, myös ystävät kuten me olemme merkittäviä. Elmerin toiminnassa ei todellkaan ole ollut rahastamisen makua, kohtuullinen korvaus on riittänyt palkkioksi

Saavuimme takaisin hotellille auringonlaskun aikaan, hyvästelimme Elmerin, Hän lupasi tulla vielä tapaamaan meitä hotellille huomena ennen lähtöämme Manilasta.

Valitettavasti tämänpäivän reissulta emme saaneet kuvia tallteen kun minun kameran uusi muistikortti ei suostunut toimimaan ja Allin kamera katosi tuntemattomalla tavalla Manilan lentokentällä. meille jäi vain muistikuvia

10.2.2011, Olavi

Tänään on sitten aika vaihtaa maata ja valuuttaa, Lentomme Manilasta Malesian KualaLumpuriin kähtee klo 15.05 joten hotellilta on lähdetttävä klo 12 maissa. Aamiaisen jälkeen pakkasimme reppumme ja kirjauduimme ulos. Klo 11 Elmeri ilmestyi hyvästeleemään meitä. Otimme valokuvia ja vaihdoimme yhteystietoja. Kiittelimme kaikesta hyvästä mitä olimme saaneet mainion oppaamme ja hyvän kuljrttajamme kautta. Elmeri todella paljon rikastutti matkaamme ja syvensi meidän Filippiinien tuntemiústamme. Hän antoi Filippiineille ”kasvot”. Oli aivan liikuttavaa kokea hänen ystävällisyytensä ja halunsa autaa meitä matkamme onnistumisessa. Olisipa ollut parempi kielitaito niin olisi päässyt syvällisempiinkin keskusteluihin hänen kanssaan. Elmeri jätti mieliimme lämpöisen jäljen.

Sitten vain taksilla lentokentälle,normaaleihin turva ym.tarkastuksiin. Lento KualaLumburiin sujui hyvin Malaysian Airlinen uudehkolla Boeing 747 koneella. Tarjoilu oli runsaampi kuin euroopan vastaavan pituisilla lennoilla ja palvelu oli mutkatonta ystävälllistä Olimme KualaLumburissa klo19 maissa, sirrytimme taksilla hotelliimme, matkaa oli n. 70 km. Perillä eteemme avautui huikea näkymä KualaLumburista yövalaistuksessa Petronas torneineen ja muine pilvenpiirtäjineen. Pienen etsiskelyn jälkeen kujettaja löysi hotellin, pieni, vaatimaton, mutta kyllä siinä kolme yötä nukkuu.